Naiset käyvät virkkukoukuilla ja neulepuikolla kartanon kimppuun

Joroinen saa tänä vuonna yhden kartanon lisää.

Riikka-Piikan neulekahvilan naiset kilisyttävät jo ahkerasti neulepuikkoja ja virkkuukoukkuja sen rakennustalkoissa.

Talkootiimin metalliseppä on tehnyt jo osan kartanon huonekalustakin valmiiksi. Ne verhotaan neuleisiin. Kaikki kartanoon tuleva neulotaan tai virkataan, tapetit ja muotokuvatkin.

Neulekartano on toistaiseksi pieni, kartanonkeltainen infokoppi Jari-Pekka liikenneaseman aulassa. Neulekahvila sai Joroisten kunnalta idean loihtia se langoilla kartanoksi.

– Ja mehän teemme sen, vaikka tehtävä on haastava, vakuuttaa lanka- ja lahjapuoti Riikka-Piikan yrittäjä ja neulekahvilan perustaja, Riikka Denby-Pettersson.

Ideat lähtevät lapasesta

Pian viisi vuotta eli Riikka-Piikka puodin ja liikenneaseman avaamisesta asti koossa ollut neulekahvila kokoontuu joka toinen keskiviikko Jari-Pekassa.

Käsistään kätevien naisten ideoilla on Denby-Petterssonin mukaan tapana lähteä lapasesta.

Todisteet aiemmista innovaatioista koristavat liikenneaseman aulaa. Siellä on muun muassa neulegraffiteilla tyttömäisen ilmeen saanut, aito Ferguson 52 -traktori, mikä on herättänyt ihastusta Japania ja Australiaa myöten.

Neulekahvilan naiset ovat pukeneet myös vanhan penkin, polkupyörän, potkukelkan ja ilmoitustaulunkin neuleisiin.

– Viime kesän villitys oli Härkäpojan uimahousut. Housut puettiin pronssipatsaalle, taiteilijan luvalla tietenkin vain yhdeksi päiväksi Teräsmieskisoihin.

Yksi neulekahvilan taidonnäytteistä keinuu puodin katossa. Se on potkukelkkailun maailmanmestarin, varkautelaisen Markku Leväsen sinivalkoinen kisa-asu.

Posti toi tilkkuja Ferkkuun

Neulekahvilassa pyörii parikymmentä virkkaavaa ja neulovaa naista. Hankkeet ja hauskuudet päivitetään blogiin ja Facebookiin.

– Alussa moni sanoi päin pläsiä, että onpahan joutilailla jotakin. Arvostelu loppui, kun Ferkku (Ferguson) valmistui.

Fergusonin koristelu sai niin paljon huomiota, että posti toi siihen neuletilkkuja ulkomailta asti. Projektissa oli mukana huikeat noin 70 tekijää.

– Emme koskaan suunnittele etukäteen mitään, vaan teemme. Tekemisen ilo ja ideoiden toteuttaminen, mutta ennen kaikkea se, että muut saavat valmiista töistä iloa on meille tärkeintä. Tilaustyöt eivät ole siksi oikein meidän juttu.

Denby-Pettersson korostaa, etteivät he pyöritä neulekoulua.

– Täällä jokainen oppii ja opettaa toisiaan. Meistä yksi oppi virkkaamaan vasta Ferkun kanssa, toinen nyt, kun teemme kartanoa.

Vaikka ilo puskee pintaan, työmoraali on korkealla.

– Asiat jäävät usein viime tinkaan. Ferkun viimeinen pala valmistui kolmelta aamuyöllä, mutta oli paikallaan aamulla, kun valmistumisjuhla alkoi.

"Turha surra toista sukkaa"

Denby-Pettersson oppi neulomaan isoäidin ja äidin opissa, mutta mikään käsityöhirmu hän ei nuorena ollut.

Työt ja rakkaus veivät hänet vuosiksi Joroisista muun muassa Kreikkaan ja Englantiin.

– Neulominen oli harrastukseni, tosin tein neuleita maailmalla välillä elääksenikin.

Puoti, äidin ja tyttären yhteinen unelma toi Denby-Petterssonin takaisin Joroisiin. Unelmasta tuli totta vain tyttärelle, sillä äiti sairastui syöpään juuri samaan aikaan, kun he olivat perustamassa puotia ja kuoli pian sen jälkeen.

– Elämä heittää. Neulekahvila on minulle henkireikä yrittäjän arjessa. Se on opettanut myös armollisuutta itseäni kohtaan. Ei ole maailmanloppu, vaikka se toinen sukka ei koskaan valmistuisi. Kartano kuitenkin valmistuu.

Uuden kartanon ensimmäinen osa esitellään 10.6. Jari-Pekassa ja koko komeus 6.12.

Entiseltä Ärrältä löytyi tilat lounaskahvilalle

Liki 150 Varkauden lasta pääsee uusin päiväkoteihin

Leppävirran suursatsaus on tutumpi kuin itse kunta