Omatoiminen muutto viranomaisväylää yleisempää

Myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneella turvapaikanhakijalla on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin kantaväestölläkin.

Oleskeluluvan saanut voi siten vapaasti valita tulevan asuinpaikkansa. Kun hän rekisteröityy maistraatissa jonkin kunnan asukkaaksi, on hän kuntalainen kuten kuka tahansa suomalainen.

– Kotikuntaoikeudesta alkavat maahanmuuttajan lainmukaiset oikeudet ja velvollisuudet. Kunnan velvollisuus on ottaa koppi ja ojennella käsiään uuden kuntalaisen puoleen, kuvailee maahanmuuttopäällikkö Lisbeth Mattsson Pohjois-Savon ely-keskuksesta.

Valtio ei voi siis säätää eikä pakottaa turvapaikanhakijaa kotikunnan valinnassa.

– Voimme vain ohjata positiivisesti järjestämällä koulutusta ja työtä. Siksi on ensiarvoisen tärkeää, että meillä on tarjota kuntapaikkoja eri puolilla maata, painottaa maahanmuuttojohtaja Kristina Stenman työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Valtakunnallinen trendi on kuitenkin omatoiminen kotipaikan etsintä. Tämä johtuu pääosin siitä, ettei kuntapaikkoja ole riittävästi tarjolla. Tosin paljon painaa myös se, missä päin Suomea asuu sukua ja tuttavia.

– Moni kyllästyy odottamiseen vastaanottokeskuksissa. Viranomaisvetoinen prosessi on hitaampi, koska kuntapaikkoja on ollut heikosti saatavissa. Niinpä he menevät itse kuntiin ja siihen heillä on oikeus. Eihän meillä määrätä suomalaistenkaan osalta, missä heidän on asuttava, sanoo Mattsson.

Kun myönteinen oleskelulupapäätös tulee, alkavat viralliset kotouttamistoimet.

– Ensisijainen asia on löytää asunto, että pääsee elämän alkuun.

Jos turvapaikanhakija valitsee viranomaisväylän ja ottaa vastaan kuntapaikan, osoittaa asunnon uusi kotikunta.

– Siinä ei ole mitään erityiskohtelua, vaan silloin turvapaikanhakija on samalla viivalla muiden kuntalaisten kanssa. Hän ei mene työllistämis- ja asuntojonossa muiden ohi, vaan jonottaa kuten muutkin.

Jos Pohjois-Savossa turvapaikkaa odottava haluaa edetä viranomaiskanavan kautta, osoitetaan hänelle kotikunta Pohjois-Savosta.

– Pohjois-Savon ely ei osoita paikkaa maakunnan ulkopuolelta eli jos turvapaikanhakija haluaa muuttaa vaikkapa Helsinkiin, hän joutuu itse järjestämään asumisensa ja asiansa siellä, sanoo Mattsson.

Tavoitteena on, että turvapaikanhakijat jakautuisivat tasaisesti pitkin maata.

– Joten me emme ainakaan viranomaisvoimin kannusta heitä maakunnasta pois.

Valtion talousarviossa on varattu vuodelle 2016 lisäresursseja TE-keskuksille ja kotouttamistoimintaan, jotta alueilla pysytään vastaamaan haasteisiin. Kotouttamisen osaamiskeskus käynnistää myös laajan koulutuskierroksen kuntapäättäjille.

Korvaukset kunnille turvapaikanhakijoiden kuntapaikoista aiheutuvista kuluista ovat samalla tasolla kuin ennenkin.

– Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon menot kompensoidaan 10 vuotta täysimääräisesti. On kunnan etu ohjata kuntapaikan saaneita hyvin, jotta he pärjäävät. Siitähän kunta saa korvauksen, muistuttaa Stenman.