Riidankylvöä ja kiilanlyöntiä

Trollaamista pitää seurata ja olla huolissaan, mutta trollivainoihin ei kannata lähteä, toppuuttelee Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen.

Verkossa disinformaatiota levittävät trollit eli trollaus nousi julkisuuteen Ukrainan kriisin myötä.

– Monesti trollit saattavat olla algoritmeja tai robotteja. Takana saattaa olla myös sellaisia ihmisiä, joilla on vankka usko omaan ideologiaansa. Heidän kanssaan keskustelusta ei tule yhtään mitään, Huhtinen sanoo.

Trollit ja trollaus ovat osa informaatisodankäyntiä, josta Huhtinen puhui tiistaina Kuopiossa.

Huhtinen rinnastaa trollauksen psykologiseen roskapostiin. Virtuaalitodellisuudessa ketjuun voi liittyä kuka tahansa, linkittää eteenpäin ja laittaa omat kommenttinsa.

– Perinteinen mediatalo sijaitsee jossakin, pyrkii totuuteen ja objektiivisuuteen tarkistaen lähteensä. Trollauksessa saadaan mukaan globaalisti ihmisiä välittämään viestiä. Siksi niiden seuraaminen on vaikeaa.

– Tyypillisesti trollit yrittävät provosoida ja aiheuttaa hämminkiä ja kaaosta. Hienovaraisemmillaan puhutaan mainonnasta ja markkinoinnista, Huhtinen kuvailee.

Trollauksen tavoissa ei ole mitään uutta: riidankylväntää, musta-valkoista uutisointia, kiilan lyöntiä kansan ja johtajien väliin, tarttumista yhteiskunnallisiin ongelmiin ja niiden hyväksikäyttöä.

– Nehän ovat ikivanhoja teemoja, jotka on nähty kaikissa sodissa, Huhtinen sanoo.

– Tekniikka, keinot ja nopeus ovat vain muuttuneet. Nopeus on nyt valtava. Yhä laajemmat ihmisjoukot voivat osallistua ja tuottaa sitä.

– Varsinkin demokratioissa se aiheuttaa paineita poliittiselle päätöksenteolle, kuinka ottaa kansalaismielipide huomioon.

Trollauksessa pelataan enemmän mielikuvilla kuin faktoilla: asiat ovat miltä näyttävät.

– Sosiaalisen median haaste on, että ihmiset eivät lue enää niin paljon tekstejä vaan katsovat kuvia, symboleja, linkkejä. Ne vaikuttavat meidän suhteisiin ja mielikuviin, Huhtinen sanoo.

Haasteeksi tulee löytää luotettavat lähteet. Medialukutaito korostuu.

– Lähdekritiikki ja faktojen tarkistus on toimittajan perustyötä. Siitä on tulossa lähes jokaisen kansalaisen tehtävä.

Valheellinen informaatio leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa. Yhtä nopeasti leviää myös tieto epäluotettavista lähteistä medialukutaidon myötä.

– Luulen, että 2–3 vuoden kuluttua ihmisillä on aika selkeä käsitys, mitä medioita ja ketä ihmisiä he haluvat seurata.

Viime aikojen kansainväliset kriisit ovat osoittaneet, kuinka informaatiosodankäyntiin voi osallistua kuka tahansa.

– Huipentuma on ollut kahden viime vuoden aikana Ukrainan ja Syyrian kriisi sekä Pohjois-Afrikan kansannousut, jossa on nähty sosiaalisen median läpilyönti, Huhtinen sanoo.

– Ne ovat osoittaneet, kuinka nopeasti sosiaalisen median kautta voi uutisoida paikalta kuka tahansa, jolla on jokin sovellus. Hän on tuottamassa kuvaa sodasta, mihin valtiot reagoivat.

Kriisit ja sosiaalisessa mediassa leviävä tarkistamaton tieto on saanut toisaalta ihmiset tukeutumaan perinteiseen mediaan.

– Pariisin iskujen jälkeen Ylen pääuutisten seuranta on lisääntynyt. Ikäluokasta riippumatta kokoonnutaan isojen medioiden äärelle, kun ollaan huolissaan jostakin, Huhtinen kertoo.

Kriisien ja sotien aikana valtiot ovat myös aina pitäneet huolen, että viime kädessä ne hallitsevat itse julkisuutta.

– Yhdysvalloilla on melkein puolustushaaran asemassa informaatiosodankäynnin joukot. Se pitää sisällään elektronista sodankäyntiä, verkko-operaatiot ja psykologista vaikuttamista, Huhtinen mainitsee.

– Venäjällä on nähty viime 10–15 vuotta, kuinka Putinin hallinto on keskittänyt koko tärkeimmän median, joka vaikuttaa kansan syviin riveihin. He eivät edes salaile sitä. Anna Politkovskajan murha oli kulminaatiopiste, jossa vedettiin raja, mistä saa kirjoittaa ja mistä ei.

– Samalla tavalla oli Yhdysvalloissa presidentti George Bushin hallinnon aikana WTC-iskun jälkeen, kun terrorismin vastainen sota alkoi. Ainakin Fox News ja CNN tukivat ja antoivat valtavasti aikaa, Huhtinen kertoo.

– Media on valjastettu. Se on osa informaatiosotaa.

Sotilas ja filosofi

Everstiluutnantti Aki-Mauri Huhtinen, 49, työskentelee johtamisen sotilasprofessorina Maanpuolustuskorkeakoulussa.

Huhtinen on myös käytännöllisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa ja informaatiotieteen dosentti Lapin yliopistossa.

Huhtinen on valmistunut upseeriksi kadettikoulusta 1989, väitellyt filosofian tohtoriksi Tampereen yliopistossa 1996 sekä valmistunut yleisesikuntaupseeriksi Maanpuolustuskorkeakoulusta 2000.