Rion hopeamitalisti Marjaana Heikkinen vieraili Kuopion koululla

Urheilitko jo lapsena? Oliko Riossa kivaa? Antaisitko nimmarin?

Näin kyselivät Kuopion Aurinkorinteen koulun oppilaat Rion paralympialaisiin osallistuneelta keihäänheittäjältä Marjaana Heikkiseltä, kun tämä vieraili koulun omassa paralympialaispäivässä perjantaina.

Hopeamitalisti selvitti, että urheilu on ollut hänelle aina olennainen osa elämää. Lapsena Heikkinen harrasti etenkin uintia, melontaa, lentopalloa ja yleisurheilua.

– Olen Suomessa vasta toista viikkoa kisojen jälkeen. Aikaeron rasitus jo helpotti, mutta huuma on yhä päällä. Riossa oli hienoa ja myös turvallista, vaikka ennakkoon oli luotu pelkoja, Marjaana Heikkinen kertoi.

Heikkinen joutui pyörätuoliin täysin yllätyksenä vuonna 2008, kun niskaleikkaus vammautti hänet 41 vuoden iässä. Raskain vaihe kesti vuoden. Sen jälkeen Heikkinen jatkoi paraurheilijana.

Neljä vuotta sitten Lontoon paralympialaisissa Heikkinen saavutti pronssia. Hänellä on palkintokaapissaan myös muita arvokisamitaleita.

Aurinkorinteen koulun rehtori Esa Miettinen oli teemapäivän moottori. Itse hän edusti Suomea paralympialaisten pöytätenniskilpailussa ja oli mukana myös Pekingissä 2008 ja Lontoossa 2012.

Mahdollisesti Peking 2020 on myös ohjelmassa.

Miettisen mukaan jalan amputoiminen vuonna 2005 oli hänelle äkkivammautumista helpommin hyväksyttävissä, koska jalkaterän vaivoja oli jo pikkupoikana.

– Vamma on synnynnäinen, ja olen oppinut elämään sen kanssa. Aloitin pöytätenniksen jo alle kymmenkesäisenä kotipaikkakunnallani Outokummussa.

Miettisestä on upeaa, kun paralympialaisia näytetään joka kerta enemmän Suomen televisiossa.

– Minusta tuntuu, että kansainvälisestikin ajatellen paraurheilun arvostus on lisääntynyt. Toivon, että paraurheilu auttaa erilaisuuden sietämisessä ja hyväksymisessä.

Koulun liikuntapäivästä syntyi riemukas. Heti aamukahdeksalta Heikkinen ja Miettinen toivat olympiatulen, ja oppilaat heiluttivat eri maiden lippuja.

– Minä ja Marjaana toimme mukanamme aidon soihdun, jota on käytetty Rion paralympialaisissa. Emme vain osaa siihen tulta sytyttää, mutta kyllä soihtukin on nähtävyys, rehtori Miettinen kertoi.

Luokat oli jaettu eri kansallisuuksiin kilpailua varten, mutta ekaluokkalaiset saivat olla suomalaisia.

Kilpailut vietiin läpi monissa lajeissa, mutta mukana oli myös ekaluokan mittelö käpypinojen rakentamisessa.

Päivä päättyi yhteiseen sambahetkeen Rion karnevaalien hengessä. Vanhempainyhdistys jakoi munkit.

Hienoa, että oppilaita kasvatetaan myös tällä tavalla suvaitsevaisuuteen. Asennekasvatus on tärkeää, ja paralympialaispäivä on vaatinut koululta tosi ison ponnistuksen, kiitteli kentän reunalla seurannut isä Markus Buchen.

Tytär, kakkosluokan Lenita Buchen, oli innoissaan:

– Vammaisten on vaikeampaa urheilla, mutta silti he ovat tosi hyviä!

Koululaiset olivat pitkin syksyä tutustuneet uusiin maihin ja urheilulajeihin. Olympiavalassa luvattiin esimerkiksi kilpailla reilusti ja toisia kunnioittaen.

Markus Buchenin mukaan koululaiset myös katsoivat Rion paralympialaisia ”into pinkeänä”.

– Tietysti siihen vaikutti myös se, että oma rehtori oli kilpailemassa.

Opettaja Jaana Savanderin mukaan ideointi aloitettiin jo keväällä. Savander olisi valmis viemään urakan läpi toistamiseenkin nähdessään porukkansa innostuksen.

– Oppilaat kokeilivat esimerkiksi maalipallon pelaamista. Näkövammaisen elämää opittiin ymmärtämään, kun silmille asetettiin tummat lasit ja käytössä olivat helisevät pallot.

– Kerran lainassa oli myös pyörätuoleja, Savander selvitti.