Sanomalehti opetuksessa: Menneitä on turha murehtia

Roni Hiltunen ja Matias Ahtinen

Heinäveden Malkkilassa asuva Eeva Saikkonen on 82-vuotias. Hän asui kouluaikoinaan perheensä kanssa Haverissa. Eeva kävi kolmea eri koulua: Kuittuan kansakoulua, keskikoulua ja oppikoulua joka oli kirkonkylässä suojeluskunnan talossa nykyisen yläkoulun paikalla. Koulun kuri oli selkeä, rangaistukseksi joutui esimerkiksi seisomaan. Saikkosen mukaan oppilaat olivat kuitenkin yleensä kilttejä.

Sota-ajasta Eeva kertoo sen verran, että sotaa tietenkin pelättiin ja pelko tarttui myös lapsiin. Eeva itse oli muutaman vuoden ikäinen sodan aikaan. Saikkosen lapsuudenkodissa asui siirtolaisperhe ja sotavanki, joka teki töitä. Välillä piti sammuttaa valot kokonaan, kun piti olla näkymättömissä viholliskoneilta. Saikkonen muistaa sota-ajasta myös sen, että sodan alkaessa sotakoneet lensivät suon yllä kun hän oli viemässä kahvia Vehkansuolla työskenteleville.


Eeva oli töissä pankissa yli 38 vuotta. Ensin harjoittelijana, sitten kassatoimihenkilönä, pisimpään kirjanpitäjänä ja lopuksi toimistopäällikkönä.

Heinävesi oli ennen vanhaan iso paikkakunta.

– Asukkaita oli toistakymmentä tuhatta ja kauppoja oli joka nurkalla, Eeva Saikkonen kuvailee.

Koulupiirejä oli 26 ja kouluja rakennettiin tai perustettiin eri rakennuksiin, jos jollakin kylällä ei niitä ollut. Kauppaketjuja oli Osuuskauppa ja paljon yksityisiä kauppoja.

Haastattelu kului mukavissa merkeissä vanhan maalaistalon keittiössä. Saikkosille on tärkeää, että he pystyvät edelleenkin asumaan Malkkilassa omassa talossaan.

Kirjoittajat ovat Heinäveden yläkoulun seitsemäsluokkalaisia. Eeva Saikkonen on Roni Hiltusen isoisoäiti.