Savolaisilla tangofinalisteilla on onnea tuovia esineitä mukanaan

Tällaista mahdollisuutta eivät kaikki saa, muistuttaa Markku Uhlbäck. Miesten tangofinaaliin valmistautuva kuopiolainen luokanopettaja haki tangolaulukilpailuun ensimmäistä kertaa ja pääsi ensiyrittämällä finaaliin.

– Olennaista on nauttia nyt hetkestä. Lähden finaaliin tekemään kaikkeni, mutta otan kuitenkin rennosti. Tämä on esiintyminen siinä missä muutkin, vaikka yleisöä on tuhansia sekä paikan päällä että television ääressä.

Uhlbäck on nykyaikaisen tangon tulkitsija, ja se on hänen mielestään etu. Hän kertoo olevansa finalisteista ainoa, jolle perinteinen Olavi Virran rooli ei sovi.

Tosissaan, mutta rennosti on myös Uhlbäckin iisalmelaisen kilpakumppanin Mika Lappalaisen asenne. Lappalainen on pitkän linjan laulaja ja hevosmies ja tekee töitä sähköalan yrityksessä.

Hän kuvailee itseään vanhan liiton mieheksi, jonka esikuvia ovat Arja Koriseva ja Kari Tapio. Hänen suosikkitangonsakin on kaikkien tangojen isä ja äiti, Satumaa. Seinäjoella Lappalaisella on mukana palanen Kari Tapion karismaa.

– Minulla on Karin vanhat, todella tyylikkäät kengät ja pari takkia. Takista on joskus tarjottu tuhansia euroja, mutta en minä sitä ikinä myy pois.

Toinen onnea tuova esine liittyy Lappalaisen raviharrastukseen. Kalvosinnapit, joissa on Onni-varsan kuva, kannustavat Lappalaista ensimmäisellä kierroksella.

Uhlbäckin takataskussa on puolestaan ollut koko tangomatkan ajan 5-vuotiaan kummitytön antama kivi. Villasukat kulkevat hänellä mukana niin rantalomilla kuin Seinäjoella.

Eläytymistä, mahtava orkesteri ja dramaattiset valot. Tangofinaali näyttää televisiossa yksinkertaisemmalta, kuin se todellisuudessa on. Finalistien matka on jatkunut helmikuusta asti.

Se on vaatinut autossa istumista, televisiokameroiden edessä olemista ja pitkiä päiviä. Uhlbäckin mukaan taival on opettanut sinnikkyyttä ja paineensietokykyä.

Savolaisten finaalipaikat ratkesivat kesäkuun puolivälissä Tampereella käydyssä finaalin karsinnassa. Sen jälkeen finalisteilla on pitänyt kiirettä. Ensin oli meritangoristeily, ja sen jälkeen tiivistä omatoimista harjoittelua.

Uhlbäck matkusti kotiseuduilleen Kuhmoon ja sitten Barcelonaan.

– Valinta oli ihan tietoinen. Sain olla rauhassa ja keskittyä harjoitteluun ja kuntoiluun.

Lappalaisen taktiikka oli päinvastainen. Hän heitti muutaman keikan, lauloi hevosilleen ja harjoitteli tangoja tuttujen muusikoiden kanssa Iisalmessa.

Eukonkannon MM-kisoissa esiintyessään hän törmäsi Arja Korisevaan, jonka kannustuksen ansiosta hän pitkälti lähti kilpailuun.

Ensisijaisesti yleisön viihdyttäjäksi itseään kuvaileva Lappalainen on otettu siitä, että meritangoristeilyllä hänet valittiin yleisön suosikiksi. Mukana olleet 500 fanikorttiakin loppuivat jo ensimmäisenä iltana.

– Se, että yleisö pitää laulustani, on jopa tärkeämpää kuin tuomaripisteet.

Uhlbäck on ehtinyt esiintyä ja laulaa vähän verrattuna Lappalaisen 15-vuotiseen musiikkihistoriaan.

Esiintymisjännityksestä koko ikänsä kärsinyt mies kuitenkin voitti heti ensimmäisen laulukilpailun, johon osallistui alle kolme vuotta sitten.

– Mielestäni tämä on jo voitto, että olen päässyt näin pitkälle. Eikä pieni jännitys enää haittaa, koska se auttaa myös elämään hetkessä.

Lappalainenkin on kärsinyt esiintymisjännityksestä, ja on tehnyt paljon töitä sen kukistamiseksi. Jännityksestä huolimatta hän on sijoittunut hyvin esimerkiksi Toivo Kärki -laulukilpailussa.

Reilu 10 vuotta sitten hän osallistui myös tangolaulukilpailuun, mutta ei päässyt televisioon asti laulamaan. Se jäi harmittamaan.

– Silloin vuosina 2004–2005 jännitin niin kovasti. Nyt on helpompi lähteä kilpailuun, kun on kokemusta alla.

Kumpikaan ei halua ajatella finaalin ensimmäistä kierrosta pidemmälle. He ovat luonteeltaan hetkessä ja laulu kerrallaan eläviä.