Silja Eränen alkoi virkata äitinsä jäämistön lankoja pitsiliinoiksi - valmiina on jo 452 liinaa

Kulttuuripappila Sylvin kesänäyttelyssä on esillä pieksämäkeläisen Silja Eräsen tekemiä pitsiliinoja. Itse asiassa pappilarakennuksen alakerta on niitä täynnä, onhan seinille väreittäin ryhmitelty yhteensä 400 erilaista pitsityötä.

– Sain langat äitini jäämistöstä ja virkkuukoukunkin sain, joten harrastus ei maksa mitään. Äidin jäämistö jaettiin helmikuussa 2008 ja aloin virkata maaliskuussa.

Pitsiliinoja on jo syntynyt 452 ja Eränen arvelee, että langat riittävät tuhanteen liinaan. Hän itse ei ehkä saa virkattua lankoja loppuun asti, mutta jälkipolvi kenties jatkaa työtä.

– Erilaisia lankoja oli suuri musta jätesäkillinen. Villalangoista neuloin 23 paria villasukkia, jotka lahjoitin eteenpäin.

Jäljelle jäänyttä lankaa oli paljon, mutta se oli niin ohutta, ettei siitä voinut tehdä mitään, kunnes Eränen keksi keriä langan kaksinkertaiseksi tai kolminkertaiseksi, jolloin siitä pystyi virkkaamaan.

– En ole missään nähnyt tällaista lankaa myytävänä. Arvelen, että nuuka isäni oli joskus saanut langat halvalla ja tuonut ne äidilleni, mutta tämä ei keksinyt langoille käyttöä.

Mallit liinoihinsa Eränen ottaa netistä. Hän on virkannut suurimman osan töistään valokuvan pohjalta.

– En myy liinoja, mutta saatan lahjoittaa niitä. Yleensä en tee kahta samanlaista työtä paitsi silloin, kun olen antanut yhden pois, jolloin teen itselleni samanlaisen tilalle.

Punaiset ja valkoiset jäämistön langat hän on jo tehnyt liinoiksi, joten sen värisiä liinoja ei enää tule. Sen sijaan turkoosisävyistä sinistä lankaa on vielä jäljellä vaikka kuinka paljon.

Virkkaustekniikan taitajan liinoja on ollut näytteillä useassa paikassa, muiden muassa Suomen käsityömuseossa Jyväskylässä.

– Sain siellä ilmaiseksi käyttööni koko alakerran aulan, vaikka aluksi oli puhelimessa puhetta paljon pienemmästä maksullisesta näyttelytilasta. Tilanne muuttui kun henkilökunta näki töitäni, Eränen hykertelee.

Pappilan yläkerran näyttelytilassa on esillä kangasniemeläisen Jukka Rastaan Puula-aiheisia luontokuvia. – Ne eivät ole ikkunoita Etelä-Savon maakuntajärvelle, vaan portteja mielenmaisemaan sekä sen ilmentymiä ohikiitävässä hetkessä.

Kulttuuripappila Sylvi on tuonut eloa Pieksämäen Iso-Pappilaan kymmenen vuoden ajan. Pappilan kannatusyhdistys perustettiin vuoden 2005 viimeisinä päivinä juuri tuota tarkoitusta varten.

– Haluttiin saada yli 200 vuotta vanha, kulttuurihistoriallisesti arvokas kustavilaispappila pois vajaakäytössä olevien rakennusten listalta, sillä sellaisella oleminen on rakennukselle vaarallista, muistelee Pieksämäen Iso-Pappilan tukiyhdistyksen avainhenkilö Ilkka Seppä.