Tämä maisema on piispalle kuin Luojan kasvot

Piispa Jari Jolkkonen ja hänen vaimonsa Hanna Vasiljev katsovat Rönössä sijaitsevan kotinsa ikkunasta järvelle. Upea Kallavesi suo joka päivä uuden näytelmän.

Vaikka seitsenhenkinen perhe on asunut saaressa jo puolitoista vuotta, piispa jaksaa yhä olla kiitollinen päästyään Helsingin kivierämaasta luonnonläheiseen Kuopioon. Kun hän haaveili pääkaupungissa näkevänsä vielä joskus kauas kotinsa ikkunoista, Hanna-vaimo oli toppuutellut miestään sanomalla, ettei moinen haave koskaan toteudu Helsingissä.

 

Ei kulunut kauankaan, kun perhe muutti Savoon ja sai samalla kilometrien päähän ulottuvat järvinäkymät. Jolkkosen mieliala kohoaa, kun hän saa olla kosketuksissa luonnon kanssa. Hän sanoo olevansa ”metsästä kotoisin”, siksi hänen sielunsa ja silmänsä lepää mäntyjen pehmeissä varjoissa tai syystuulen velloessa aaltoja.

–Luonto on joskus ankarakin. Se muistuttaa minua Luojan kahdenlaisista kasvoista. Marraskuu on luonnossa kuoleman kuukausi, mutta kevään kirkkaus on lupaus tulevasta kesästä ja uudesta elämästä, toteaa Jolkkonen.

Piispan synnyinpaikka on Ilomantsi, Hanna Vasiljev taas on kotoisin Sonkajärveltä.

 

Virka-asunto tuntuu piispasta ja hänen vaimostaan jo omalta kodilta, vaikka he eivät voi paljonkaan vaikuttaa sen sisustukseen. Alakerran vastaanottotila ja neuvotteluhuone sekä yläkerran yhdistetty olohuone-keittiö toimivat virkatiloina, joissa piispa ottaa vastaan myös vieraita.

–Kirkkohallitus ratkaisee virkakäytössä olevien tilojen sisustuksen. Siksi emme voi noin vain keksiä omia ratkaisuja ja ajaa sisustuskauppaan.

 

Tällä hetkellä heillä ei oikeastaan ole aikaa eikä kiinnostustakaan huonekaluostoksiin tai pintaremonttiin. Viisilapsisen perheen elämä on kiireistä, ja hoitovapaalla oleva perheenäiti vastaa arjen pyörittämisestä: ruuanlaitosta, lasten läksyjenluvun seuraamisesta sekä harrastuksiin kuskaamisesta.

Piispan aika kuluu viranhoidossa ja matkustaessa milloin kokouksissa ympäri Suomea, milloin ulkomaantyömatkoilla.

Virkakäytössä olevien tilojen pitäminen siistinä ei aina onnistu isossa lapsiperheessä. Jos piispa olisi tuomassa vieraita yllättävään työkokoukseen kotiin, kokousporukka saattaisi tavata ruokapöydän äärestä joukon koululaisia askartelupuuhissaan.

–Kannattaakin varoittaa etukäteen, kun on tulossa meille kylään. Täällä vieraat saavat tottua siihen, että lapset pyörivät jaloissa.

 

Alakerran kirjastossa kirkonmies seurustelee opustensa kanssa ja uppoaa teologian saloihin. Huone on hänen lempipaikkojaan. Hän sanookin Hanna-vaimonsa olevan kodin sydän, ja kirjaston olevan kodin aivot. Huoneen kaksi pitkää seinää ovat lattiasta kattoon täynnä kirjoja, mutta Jolkkonen väittää, että hyllyissä on vain osa hänen rakkaista teoksistaan.

 

Kiireisestä piispasta on tärkeää pitää lähituntuma lasten elämään, olipa hän sitten Kuopiossa tai virkamatkalla toisella puolella maailmaa. Hän kertoo heille aina, milloin lähtee työmatkalle, ja mitä mukavaa matkan jälkeen tehdään yhdessä.

Matkoillaan hän pitää yhteyttä vaimoonsa ja lapsiinsa Skypen ja pikaviestisovellus WhatsAppin kautta. Ollessaan vapaalla Kallavesi on piispalle tärkeä akkujen lataamisen kannalta. Järvi on hänelle ystävä, takapiha, talvinen jääkiekkokenttä ja kesäinen uintipaikka. Perisuomalaisen miehen tapaan Jolkkonen latautuu myös löylyssä.

–Usein matkasta väsynyt mieheni lähettää paluumatkaltaan tekstiviestin ”laitahan sauna päälle”, hymyilee Vasiljev.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.