Talkootyönä pilkkeitä ja rottien pyydystystä

Poikkeukselliset ajat vaativat poikkeuksellisia tekoja. Sellaiseen yltivät kuopiolaiset sotilaspojat, jotka kesällä 1944 tekivät talkoilla 3057 hehtolitraa autopilkkeitä puukaasuautoihin. Pilkkeet pakattiin sadan litran vetoisiin paperisäkkeihin.

Kuopiolainen Mauno Ikäheimonen oli johtamassa työtä yhdellä pilkeleireistä. Ikäheimosella oli tuolloin ikää 17 vuotta.

– Joka ilta armeijan kuorma-auto tuli hakemaan valmiit pilkkeet, Ikäheimonen muistelee viikon pituista leiriä.

Armeija tarvitsi häkäpönttöautoihin pilkkeitä, jotta kalustoa saatiin liikkeelle. Venäläiset olivat aloittaneet suurhyökkäyksen Kannaksella 9. kesäkuuta.

Pilkkeitä ja halkoja sotilaspojat olivat tottuneet tekemään ennenkin, mutta nyt erikoistilanne vaati erityistä työpanosta. Sen pojatkin aistivat.

 

Kuopiossa toimi neljä sotilaspoikien ryhmää: kaksi keskustassa, yksi Niiralassa ja yksi Männistössä. Vuoden 1943 lopussa toiminnassa oli mukana 210 kuopiolaispoikaa.

Ikää pojilla oli 10–17-vuotta. Sotilaspoika-ajan jälkeen oli mahdollista liittyä suojeluskuntaan.

Sotilaspojat kantoivat kortensa kekoon isänmaan puolesta: istutettiin metsää, hakattiin halkoja ja pilkkeitä, kerättiin jätepuuta. Kerättiin puolukoita sotasairaaloille, osallistuttiin perunannostotalkoisiin.

– Työ ei ollut askartelua, vaan voimallista työtä silloisen yhteiskunnan hyväksi, Ikäheimonen muistuttaa.

Kuopion sotilaspoikia johtivat kersantti Jorma Turunen ja hänen jälkeensä opettaja Aate Rimpiläinen.

Turunen kertoo Kuopion sotilaspoikien perinnekillan julkaisemassa muistelmateoksessa: ”Kannaksen ratkaisutaistelujen aikana kesällä 1944 sotilaspojat purkivat rautatievaunuista tyhjiä kranaattilaatikoita ja lastasivat täysiä.”

Kuopiossa toimi ammuslataamo.

Kuopiolaiset sotilaspojat osallistuivat myös sankarihautajaisten järjestelyihin, kuten jääkärikenraali Einar Vihman sankarihautajaisiin Kuopiossa elokuussa 1944.

 

Sotilaspoikien toiminta jatkosodan vuosina oli ajan hengen ja tarpeiden mukaista. Savolaiset sotilaspojat ottivat osaa valtakunnalliseen rottienpyyntikampanjaan, joka oli saanut osuvan nimen ”Rotat Mottiin”. Pyydettyjen rottien määrä piti todistaa hännillä.

Kuopiolaiset hävittivät 80 rottaa, mutta Pohjois-Savon tehokkain rotanpyytäjä oli Juhani Pakarinen Nilsiän sotilaspojista.

Arkistot osoittavat, että hän sai kiinni 249 rottaa. Sillä heltisi 9. sija valtakunnallisessa kilpailussa ja palkinnoksi tuli Suunto-kompassi.

 

Urheilulla oli suuri merkitys sotilaspoikatoiminnassa. Pohjois-Savon piiri pärjäsi hyvin sotilaspoikien valtakunnallisissa kilpailuissa. Vuonna 1944 ensimmäinen palkinto tuotiin Savoon hiihdossa ja suunnistuksessa.

– Sotilaspojissa ei annettu aseellista koulutusta. Liikuntakasvatuksella oli erityinen merkitys. Maastoleikeillä, suunnistuksella ja sen kaltaisille harjoitteilla luotiin pohjaa sotilaskoulutuksen aloittamiseen, Ikäheimonen sanoo.

Voimakas urheilutoiminta loi pohjaa savolaiselle urheilumenestykselle sotien jälkeen. Esimerkiksi mäkihyppääjä Matti Pietikäinen (1927–1967) keräsi kuntoa kuopiolaisissa sotilaspojissa. Pietikäinen voitti ensimmäisenä suomalaisena i mäkihypyn maailmanmestaruuden vuonna 1954 Falunissa.

 

Toukokuussa 1944 Savossa ja Savon Sanomissa oli lehti-ilmoitus, että puolustusvoimien palvelukseen otetaan vähintään 15-vuotiaita vanhempien suostumuksella. Kuopiosta, Siilinjärveltä ja Maaningalta osallistui poikia ilmatorjuntakoulutukseen, joka pidettiin Mikkelissä. Nuoret miehet ehtivät olla hetken eri tulipattereissa. Aselepo tuli syyskuussa ja pojat vapautettiin palveluksesta lokakuussa.

Kun sota päättyi ja rauhanehdot luettiin, tuli sotilaspoikatoiminta tiensä päähän. Järjestö lakkautettiin marraskuussa 1944, kuten suojeluskunta- ja lottajärjestötkin.

Lähteet: Mauno Ikäheimosen haastattelu ja teos Mun muistuu mieleheni (julkaisija: Kuopion sotilaspoikien perinnekilta)