Tukkijätkä etsii ajolinjoja kuin formulakuski

Lihasmuisti pelaa, kun tarpeeksi monta kesää tukilla telunnut. Hannu Kettunen, 59, heittää kuperkeikan tukilla, ja yleisö puhkeaa aplodeihin Hotelli Rauhalahden Jätkänkämpän rannassa.

Mies teputtaa saappaillaan liukkaan tukin päällä ja läiskyttää vettä sestoessaan. Sesta on pitkä sauva, joka auttaa liikkumaan herkästi pyörivällä puulla ja soutelemaan sillä minne tahtoo.

Välillä Kettunen ottaa tuohikontin selkään, sestoo järvelle ja pistää tukille pitkäkseen työmaaruokailun ajaksi. Hanuristi vetelee kurtusta taustamusiikkia rannalla.

Kettunen on yli 20 vuoden ajan hämmästyttänyt kesäisin Kuopiossa matkailijoita tukkilaistaidoillaan. Savolainen supliikki tulee bonuksena päälle.

– Nyt alkaisi se huuhteluaika, Kettunen huikkaa ja heittää tukilta voltin järveen.

– Vähän se on hyvä!, lapset rannalla innostuvat ja kamerat käyvät.

Miehen mittarissa on pian 60 vuotta, mutta sepä ei tukkilaistaidoissa tahtia haittaa.

– 77-vuotias laski vähän aikaa sitten Raasakkakosken Iissä ja voitti, kun en ollut siellä!, Kettunen nauraa niin, että silmät menevät viiruiksi, kun juttelemme rannalla ennen esitystä.

Huumorintaju on tukkilaiselle tarpeellinen avu, sillä kilpailijoiden kesken huumori elää. Notkeus, voima ja koordinaatio eivät nekään ole pahitteeksi.

Rauhalahden esitykset ovat hyvää treeniä tukkilaiskisoihin. Kuten myös halonhakkuu ja puunmättö. Ja metsässä samoilu koiran kanssa.

– Joka kevät seston ja kokkeilen vieläkö onnistun kuperkeikan tukilla tekemään, mies velmuilee.

Uittojen tukkijätkät loivat aikanaan suomalaista hyvinvointia kovalla työllä, jonka perinne elää nyt tukkilaiskilpailuissa.

– Se on suomalaista perinnettä. Vähän niin kuin rodeo Amerikassa, Kettunen kehaisee.

– Viime vuonna Tornionjoella SM-kisassa kaksi miestä laski Kattilakosken pystyssä. Minä oli toinen. Kilometri oltiin tukilla.

– Meinoon puolustaa SM-titteliä. Ei sitä iliman anneta! Minut kun näkköö, joku pelekee, Kettunen kätkättää.

Koskenlaskijan pitää yrittää pysytellä päävirrassa, lajin SM-ikämies vinkkaa.

– Se on vähän kuin formulalla ajaisi. Oikeet ajolinjat pitää ottaa.

Aika ratkaisee. Pudota saa, mutta tukille on kivuttava rivakasti takaisin. Kengissä ei saa olla nastoja tai piikkejä. Pelastusliivit on oltava.

Kosken vastustamaton voima kiehtoo Kettusta.

– Se on vappauven tuntu tässä touhussa. Vuonna 1986 kun tulin Karvion koskelle, tukki käänty... Ja sitten lähettiin!, hän hykertää.

– Kun sen eka kerran tunnet...

Sen jännityksen kuvaamiseen eivät puheliaankaan miehen sanat riitä.

Pahin tilanne on, jos tukki ja sesta karkaavat. Kettunenkin on joskus ”mennyt umpkupissa”, veden alla, mutta pahempia haavereita ei ole sattunut.

Taitaja on lähtöisin Etelä-Tuusniemeltä Suvasveden rannoilta, ihan Karvionkosken naapurista. Karvion hän on laskenut tukilla yli 50 kertaa.

Metsäkoneen kuljettajana työuransa tehnyt mies asuu nykyisin Savonlinnan Maukkolassa.

Jo pikkupoikana hän kokeili keikkua nipuista karanneiden tukkien päällä. Irtouitoilla töissä ollut eno näytti sestomisen mallia.

Kettunen on tyytyväinen, että poika on syttynyt perinnelajille.

– Mikko laski jo 13-vuotiaana Pajakkakosken Kuhmossa, isä kehuu.

– Noppeempi se on jaloistaan kuin minä. Yhdessä on käyty SM-kisoissa ja tukkilaissoudussa pärjätty pojan kanssa. Siinä lajissa ei tipahda vetteen!

Tietolaatikko

Tukkilaiskisat

Hannu Kettusella on tukkilaisten SM-kisoissa ikämiehissä neljä Suomen mestaruutta. Kilpailuja hän on kolunnut 1980-luvun lopulta lähtien.

Tukkilaiskisoissa kilpaillaan jo historiaan jääneen uittotyön lajeissa: koskenlasku, rullaus, sauvonta ja tukkilaismaraton, johon kuuluvat soutu, veneen veto, puomi-, suma- ja maastojuoksu.

Kilpailujen tavoitteena on perinteen säilyttäminen, uittotyön esittely ja harrastajien fyysisen kunnon ylläpitäminen.

Tänä vuonna SM-kilpailut käydään Laukaan Kuusalla Tupaswillan perinnepäivän yhteydessä 27.–28.8. Lajeina ovat tukkilaismaraton, joukkuesoutu ja koskenlasku.

Lisätietoja: tukkilaiset.fi