Väisälänmäki houkutteli taiteilijat ja tavikset

Pari peltikattoa peilaa nyt auringonpaistetta. Tehtaan piiput työntävät höyryjään. Juuri muuten tämä maisema ei ole muuttunut viimeiseen sataan vuoteen.

– Maisema on tosin ennen ollut avoimempi. Kaskeamisen jäljiltä mäellä on kasvanut vasta nuorta puuta, sanoo Kuopion kulttuurihistoriallisen museon yli-intendentti Tapio Laaksonen kun tähyää maisemia Väisälänmäen huipulta.

Korkein kohta, Linnanmäki, nousee 220 metriä merenpinnasta. Sen huipulla on 15-metrinen näköalatorni. Viereisten puiden latvat on jo sen saavuttaneet.

– Kyllä minusta kuuluisi asiaan, että tällainen maisema pidettäisiin avoimena eivätkä puut olisi edessä, Laaksonen pohtii.

Muutaman puun kaato olisi paikallaan, mutta asia ei ole niin yksioikoinen. Näkötornikin sijaitsee yksityisten omistamilla mailla.

Lapinlahden Väisälänmäki on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Samaa titteliä ei saanut edes Puijo, kun tunnustuksia jaettiin vuonna 1993.

– Väisälänmäellä on taidehistoriallista arvoa. Kokonaisuus tekee tästä hienon.

Kokonaisuus on yhtä kuin tyypillinen pohjoissavolainen mäkikylä, perinteinen järvisuomalainen maisema ja merkittävä taidehistoriallinen ulottuvuus.

Väisälänmäeltä hakivat innoitusta niin Juhani Aho, Eero Järnefelt kuin lapinlahtelaiset Halosen veljekset.

Eikä Väisälänmäki ollut aikoinaankaan vain taiteilijoiden kehto. Sinne hakeutuivat muutkin kotimaan hienoja maisemia fanittaneet kansallisromantiikan vaalijat.

– Väisälänmäki on ollut matkailukohde 1800-luvulta lähtien ja jo silloin noussut tavallaan kansallismaiseman asemaan, Tapio Laaksonen kertoo.

Lapinlahden kunta uudisti Väisälänmäen luontopolkua viime vuonna. Tapio Laaksonen lukee mielenkiinnolla, mitä uusiin opastetauluihin on kirjoitettu. Yhden plakaatin tietoja Laaksonen tahtoisi oikaista.

– Tällä seudulla kaskeaminen on alkanut jo 1500-luvulla eikä 1700-luvulla. Kaskeaminen jatkui 1920-luvulle saakka.

Vakituinen asutus tuli seudulle 1520-luvulla. Ensimmäinen tunnettu asukas oli Pekka Martikainen, joka sai nimensä verokirjoihin vuonna 1548. Vaikka Lapinlahti on edelleen Martikaisten luvattu maa, ei jokaisen kannata röyhistellä rintaansa sillä, että olisi sukua Martikaisen Pekalle.

– Laskennallisestihan meillä jokaisella voisi olla 500 000 esi-isää, jotka ovat eläneet 500 vuotta sitten, Tapio Laaksonen selvittää.

Vaikka kaskeamisen aika on jo kaukana, sen jäljet näkyvät yhä. Väisälänmäellä vetävät puoleensa myös ilmeensä säilyttäneet pihapiirit, niityt ja laidunmetsiköt.

– Tällaiset mäkikylät ovat olleet hyvin yleisiä Pohjois-Savossa. Maa on viljavaa, eikä halla ole päässyt tekemään tuhojaan.

Toki pihapiireissä on tapahtunut jonkin verran muutosta Halosten taiteilijaveljesten ajoista.

– 1900-luvun alussa yleistyi ilmiö, että pihapiireihin ruvettiin istuttamaan puita.

Maisema muuttuu hiljalleen, mutta pitkään voidaan Lapinlahdella vielä tuumata: "Ee hättee, Väisälänmäk näkkyy".

VILJELYÄ JA TAIDETTA

– Lapinlahden Väisälänmäki on luokiteltu kansallismaisemaksi, valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi sekä arvokkaaksi maisema-alueeksi.

– Väisälänmäki oli aikoinaan Tavinsalmen suurpitäjän eräalueita. Ensimmäisen kerran Väisälänmäen kylä mainittiin veroluettelossa vuonna 1664.

– Silloin kylässä eli kolme talollista, kaikki Väisästen sukua. Myöhemmin kylälle tuli Jääskeläisiä, Roivaisia ja Puurusia.

– Rannan-Puurulasta tuli Puurusten suvun kantatila vuonna 1709. Väisälänmäen laella rakennuskanta on valtaosin 1800-luvulta.

– Tunnetuimmat Väisälänmäellä maalanneet taiteilijat ovat Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Järnefelt vietti kesän 1893 Rannan-Puurulan talossa maalaten tunnetut teokset Raatajat rahanalaiset eli Kaski sekä Isäntä ja rengit.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Väisälänmäen maisema ei ole juuri muuttunut