Vehmersalmen koulun kevätjuhlassa raikasi suvivirsi ja humoristiset esitykset

Vehmersalmen koulun salissa oleva kuhina hiljeni pianon soittaessa suvivirren ensimmäiset soinnut.

– Jo joutui armas aika ja suvi suloinen, raikasi salissa Vehmersalmenkoulun 1.–9. luokan oppilaiden ja heidän perheenjäseniensä suista.

Juhlassa lausuttiin Vehmersalmen koululle perinteiseen tapaan koululaisten kirjoittamia Suomen itsenäisyystaisteluihin liittyviä kuvitteellisia päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä. Vehmersalmen Lottaperinneyhdistyks palkitsi juhlassa luetut viisi katkelmaa stipendeillä.

– 17.4.1942, hyvä päiväkirja saavuimme tänään vihdoin ja viimein ryhmämme kanssa Sortavalaan. Matka oli pitkä ja vaikea, vaikka matka Helsingistä ei olekaan niin kauhean pitkä. Meidän ryhmässämme on vain seitsemän jäsentä, mutta tuntuu kuin lavalla olisi ollut liikaakin ihmisiä, Riikka Iivanainen tunnelmoi lottana olemista.

Huumoria juhlaan toivat 9. luokan ilmaisutaidonryhmän tekemä opettajanhuoneesta kertova lyhyt elokuva ja 8. luokan tekemä bussimatkaa käsittelevä näytelmä, jotka saivat aikaan naurun remakkaa yleisössä.

Ennen suvivirren toisen ja kolmannen säkeistön laulamista ja juhlan päätöstä 5.–6.-luokkalaiset esittivät vielä koulusta eteenpäin lähteville 9.-luokkalaisille kirjoittamansa laulun.

– Enkä enää stressannut vaan tiesin että voin, niin kuin pieni lapsi hengähtää. Tie jota kuljemme eri tietä on, mut jalkojemme alla sama maa, oppilaat lauloivat Jenni Vartiaisen Missä muruseni on -kappaleen tahtiin.