Eläkepommi sammuu uudistuksiin

Puoli vuosisataa sitten ei osattu arvata, kuinka vanhoiksi ihmiset tätä nykyä elävät. Eliniät ovat pidentyneet odotettua enemmän ja tämä on tuonut paineita eläkejärjestelmän kestävyydelle.

Eläkejärjestelmää onkin viime vuosina korjattu. Uudistuksista keskeisimpiä on työurien pidentäminen.

Eläkemaksutkin ovat nousseet. Nyt työssä käyvät maksavat palkkasummastaan eläkemaksuja keskimäärin 24 prosenttia, kun 1970-luvulla vastaava oli vain noin 7 prosenttia.

Nyt eläkkeisiin, joita kansalaisille maksetaan, tulee korotuksia niin sanotun taitetun indeksin mukaan. Eläkkeet eivät seuraa työssä käyvien palkkatasoa kuten alkuvuosina.

Vielä muutama vuosi sitten puhuttiin huolestunein äänenpainoin eläkepommista.

– Huolet eläkepommista ovat hälventyneet, kun järjestelmää on uudistettu, erikoistutkija Jyri Liukko Eläketurvakeskuksesta sanoo.

Uudistukset eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet kaikkia kansalaisia. Tutkimukset osoittavat, että moni ei usko tulevan eläkkeensä riittävän kohtuulliseen toimeentuloon.

Moni kritisoi työeläkkeen tiukkaa ansiosidonnaisuutta. Järjestelmää moititaan epäoikeudenmukaiseksi etenkin niin sanottujen ylisuurten eläkkeiden vuoksi.

– Järjestelmässämme eläkettä kertyy samassa suhteessa kuin on ollut ansiotuloja, muistuttaa tiedottaja Kimmo Kontio Eläketurvakeskuksesta.

Epäuskoa nuorten keskuudessa lisää taantuma. On paljon nuoria vailla työtä, pestit ovat lyhyitä ja on paineita palkkatason alentamiseen.

Epäoikeudenmukaisuuden kokemukselle on katetta sikäli, että 1940-luvulla syntyneet saavat maksamilleen eläkemaksuille noin viiden prosentin reaalituoton. 1970-luvulla syntyneet saavat eläkemaksuilleen vain parin prosentin tuoton.

Parhaan tuoton maksuilleen saavat siis jo eläkkeellä olevat. Tämä selittyy sillä, että vuonna 1962, kun työeläkejärjestelmä tuli voimaan, ei eläkemaksuja voitu säätää liian korkeiksi, jotta rahaa jäi kulutukseenkin.

Kaikki sukupolvet saavat kuitenkin suuremman eläkkeen kuin maksavat eläkemaksuja, eläketurvakeskus rauhoittelee. Tämä on mahdollista jatkuvasti nousevan ansiotason ja eläkerahastojen tuoton vuoksi.

Nyt eläkevarallisuutta on rahastoitu eri kohteisiin 181 miljardia euroa. Sijoitusvarallisuus ja sen tuotot muodostavat puskurin, jolla tasoitetaan nykyisiä eläkemenoja. Ne ovat korkealla suurten ikäluokkien nyt jäätyä eläkkeelle.

Järjestelmä takaa, että kun nykynuoretkin aikanaan siirtyvät työeläkkeelle, rahaa eläkkeiden maksuun riittää.

– Taloudellisesti eläkejärjestelmämme on suhteellisen vakaalla pohjalla, Liukko sanoo.

Matalia eläkkeitä ansaitsevia on kuitenkin paljon. Sellaisia on enemmän naisten joukossa, jotka ovat tehneet työtä matalapalkka-aloilla. Naisten työuratkin ovat olleet usein katkonaisia. Monen yksin elävän naisen toimeentulo eläkkeellä on niukkaa.

Jos niukkaa toimeentuloa halutaan korjata, mahdollisuuksia on useita.

– Kansaneläkkeen tasoa voi nostaa tai pienimpien eläketulojen verotusta keventää, luettelee Liukko.

Keskustelu ylisuurista eläkkeistä nousee pintaan aika ajoin. Asiaa aiemmin pohtineet työryhmät ovat katsoneet, että eläkekattoa ei voi säätää ainakaan takautuvasti.

– Suurituloisiltakin on kerätty eläkemaksuja. He ovat maksaneet korkeita maksuja siinä uskossa, että saavat vastaavan eläkkeen, Kontio muistuttaa.

Hyvin suuria eläkkeitä saavia on Suomessa vähän. Eläkevarojen riittävyyden kannalta poikkeuksellisen suurilla eläkkeillä ei ole merkitystä, mutta periaatteellista merkitystä asialla tietysti on.

Vuodenvaihde tuo muutoksia

Vanhuuseläkeikä nousee vuoden 2017 jälkeen kolmella kuukaudella joka vuosi ikäluokasta 1955. Esimerkiksi vuonna 1956 syntyneen eläkeikä on 63 vuotta, 6 kuukautta.

Alarajaksi tulee 65 vuotta, ja se koskee ensimmäiseksi vuonna 1962 – 1964 syntyneitä.

Vuonna 2030 eläkeikä sidotaan elinajan keskimääräiseen kehitykseen. Vuoden 1965 tai sen jälkeen syntyneelle tulee oma eläkeikänsä, joka on mahdollisesti yli 65 vuotta. Jos ihmisten keskimääräinen elinikä ei pitenekään, eläkeikäkään ei nouse.

Osittainen varhennettu vanhuuseläke tulee vuoden 2017 alussa ja se tulee entisen osa-aikaeläkkeen tilalle. Osittaiselle eläkkeelle voi siirtyä aikaisintaan 61-vuotiaana ja eläkkeellä voi olla 25 tai 50 -prosenttisesti. Työnantajalta poistuu mahdollisuus kieltäytyä päästämästä työntekijää osittaiselle eläkkeelle.

Osittainen eläkkeelle jääminen vähentää lopullista eläkettä pysyvästi 0,4 prosenttia varhennuskuukautta kohti.

Työuraeläke tulee mahdolliseksi 38 vuoden työskentelyn jälkeen. Työuraeläkkeelle pääsee jo 63-vuotiaana, jos tekee raskasta ja kuluttavaa työtä. Työuraeläkkeen merkitys tulee esiin vasta tulevaisuudessa, kun eläkeikä asteittain nousee 65 vuoteen ja kenties tämän ylikin.

Työ luokitellaan raskaaksi esimerkiksi fyysisen tai henkisen kuormituksen mukaan. Kolmivuorotyökin voidaan luokitella rasittavaksi.

Lykkäyskorotus palkitsee työuran jatkamisesta, kun työntekijä pysyy työssä yli vanhuuseläkkeen alarajan. Lykkäyskorotus tulee voimaan vuonna 2017 ja siitä puhutaan entisen superkarttuman sijaan. Se on kutakuinkin kertymävaikutuksiltaan saman suuruinen kuin superkarttuma.

Taitetusta eläkeindeksistä keskustellaan eduskunnassa vielä tänä vuonna, kun käsitellään entisen kansanedustajan Kimmo Kiljusen aloitetta taitetun eläkeindeksin muuttamisesta takaisin pelkästään palkkaperusteiseksi.

Aloitteen tekijän mukaan taitettu indeksi on laskenut keskieläkkeen tasoa. Vuonna 1995 keskimääräinen työeläke oli 60 prosenttia palkoista, nyt vastaava on enää 47 prosenttia.

Tosin maksetun työeläkkeen rahamäärä on lähes tuplaantunut 25 vuodessa.