Maarianvaarassa ei lasketella tänäkään talvena, jos ostajaa ei löydy

Kaavin Maarianvaaralla ei lasketeltu viime talvena. Eikä lasketella todennäköisesti tulevanakaan talvena. Hiihtokeskuksen omistavan Ewsan Oy:n Arto Eloranta etsi hiihtokeskukselle ostajaa jo viime syksynä, mutta turhaan.

– Kyselijöitä oli, mutta potentiaalista ei löytynyt.

Elorannan mukaan hiihtokeskus on edelleen myytävänä.

Omistaja kertoo, että toiminta ei ole ollut kannattavaa. Kaupparekisterin mukaan yhtiöllä on useita maksuhäiriömerkintöjä.

Jos syksyn aikana ei löydy ostajaa, hiihtokeskus kannattaa purkaa ja myydä hissit ja muut laitteet pois, Eloranta arvioi. Kynnys purkutöiden aloittamiseen on kuitenkin korkea.

– Siihen on mennyt niin paljon energiaa ja rahaa. Mieluummin myisin sen kokonaisuutena. Siellä on meidän uutena ostamamme lumetusjärjestelmä. Myös hississä on paljon uutta, kertoo vuonna 2010 Maarianvaaran hiihtokeskuksen ostanut Eloranta.

Maarianvaaran hiihtokeskus aloitti vuonna 1987.

Eloranta uskoo, että Maarianrinteet saisi pyörimään kannattavasti, jos yrittäjä itse olisi siellä töissä.

– Jos sitä pyöritetään vain vieraalla työvoimalla, se ei ole kannattavaa, Lappeenrannassa asuva ja työskentelevä Eloranta sanoo.

Toimintaa voisi turvata myös Kaavin ja lähikuntien rahallisella tuella.

– Jos muutama lähikunta tukisi toimintaa yhteensä vaikkapa 100 000 eurolla vuodessa, se auttaisi asiaa. Vastaavasti kuntien koululaiset ja työntekijät pääsisivät sen rahan edestä laskettelemaan.

Kaavin kunnanjohtaja Ari Sopanen sanoo, että ”tilanne näyttää valitettavalta”, jos Maarianvaaraan ei löydy uutta yrittäjää.

Sopasen mukaan naapurikuntien kanssa on käyty joskus epävirallisia keskusteluja rinteiden tukemisesta, mutta ne eivät ole johtaneet pidemmälle.

Laskettelukeskusten määrä on vähentynyt Suomessa puoleen huippuvuosista.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtajan Harri Lindforsin mukaan 1990-luvun alussa Suomessa oli enimmillään jopa 150 hiihtokeskusta.

1980-luvulla Suomeen rakennettiin runsaasti uusia hiihtokeskuksia, joista monelta puuttui realistinen suunnitelma. Sitten tuli myös lama. 1990-luvun puolivälissä hiihtokeskuksia oli enää noin sata.

Lindfors arvioi, että aivan viime vuosina on lopettanut muutama pieni hiihtokeskus.

– Nyt Suomessa on noin 60–70 hiihtokeskusta. En ihmettelisi, jos määrä vieläkin vähenisi. Se on aika yleiseurooppalainen ilmiö, Lindfors sanoo.

Hiihtokeskukset on purettu muun muassa Pohjois-Karjalan Nurmeksen Jurttivaarasta, Etelä-Suomen Muurlasta ja Kainuun Kivesvaarasta. Pohjois-Savosta on suljettu Tuusniemen Tuusmäki ja Rautalammin Rämäkkävuori.

Purettujen rinteiden hissejä on myyty muun muassa Leville, joka on kasvanut Suomen suurimmaksi hiihtokeskukseksi.

Vaikka hiihtokeskuksia on suljettu, niiden kokonaisliikevaihto on ollut kasvussa.

Viime talvena 2016–17 arvonlisäveron sisältävä hissilipunmyynti oli lähes 60 miljoonaa euroa. Vastaavasti kymmenen vuotta aiemmin myynti oli noin 40 miljoonaa euroa.

– Kaksikymmentä suurinta hiihtokeskusta kattaa melkein 90 prosenttia alan liikevaihdosta.

Suuruus ei ole kuitenkaan ainoa elossa pysymisen ehto.

– Myös pienet, aktiiviset keskukset voivat pärjätä. Esimerkiksi Kasurila valittiin viime keväänä vuoden lähikeskukseksi. Se tekee hyvää kasvatustyötä, pitää paikat hyvässä kunnossa ja kuuluu isompaan kokonaisuuteen, Lindfors arvioi.

Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen jäseniä ovat Pohjois-Savosta Kasurila, Tahko ja Varkauden Ski Center. Niiden lisäksi Iisalmen Paloisvuoressa on laskettelurinne.

Etelä-Savosta yhdistykseen kuuluu muun muassa Heinäveden Pääskyvuori.

Pelkästään Levin (18,8 prosenttia), Rukan (16,1), Ylläksen (10,2) ja Tahkon (6,7) markkinaosuudet olivat yhteensä yli puolet kaikista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.