Mylläri on työhönsä tyytyväinen mies

Lomittaja Mika Mylläri, 44, kulkee tottuneesti Peltolan maatilan navetassa Suonenjoella ja nappaa emästään eksyneen vasikan syliinsä. On tiistain alkuilta ja kello hipoo puoli neljää.

– Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen työhöni tällä hetkellä, sanoo hän.

Hänellä alkaa olemaan takanaan jo 25 vuotta lomittajan töitä. Ensimmäisiä kertoja hän lomitti kotitilallaan Rautalammilla 1980-luvun lopussa. Sitten kävi niin, että ammatti valitsi miehen.

– Olen asentaja-koneistaja koulutukseltani. Armeijan jälkeen 1990-luvun alussa ei kuitenkaan ollut niitä metallialan töitä tarjolla.

Lomittajan työpäivänä aamuherätys on jo viideltä. Sen jälkeen Mylläri ajaa 30 kilometriä Suonenjoelle töihin ja palaa takaisin kotiinsa aamukymmeneltä. Puoli kolmen aikaan hän palaa lomittamaan ja tekee työtään seitsemään saakka illalla. Päivittäin ajomatkaa kertyy noin 140 kilometriä.

Peltolan tilan kahden lypsyrobotin navetta on viisi vuotta vanha ja siellä on lypsyssä noin 120 lehmää. Työtä on paljon.

– Lomittajan merkitys on todella ratkaiseva. Viljelijän jaksamisen kannalta on aivan olennaista, ettei lehmiä tarvitse välillä nähdä ollenkaan, sanoo tilan emäntä Lea Suihkonen.

Saman näkemyksen loman virkistävästä vaikutuksesta jakaa myös lomittaja.

– Kyllähän sen näkee myös viljelijästä, että loman jälkeen on ihan eri tavalla virtaa kun käynyt vähän muita nurkkia katselemassa, vahvistaa Mylläri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

EU karsisi viljelijän lomia