Paikallismyllyn täytyy erikoistua

Paikallismyllyt ovat kautta aikojen olleet käytännössä todellisia luomu- ja lähiruuan tuottajia.

Samaa tehtävää paikallismyllyt toteuttavat edelleen, vaikka niiden määrä onkin vuosikymmenien aikana pudonnut roimalla vauhdilla.

Paikallismyllyjä edustavan Myllyliiton jäsenlistalla on nyt noin kolmisenkymmentä myllyä. Yhteensä koko maassa arvellaan olevan jäljellä alle 50 pienmyllyä.

Pienmyllärit perustivat 1950-luvulla oman yhdistyksen, Myllyliiton parantamaan niiden asemaa valtiovallan suuntaan. Vanhimpien yhtä toiminnassa olevien myllyjen historia ulottuu jopa 1500-luvulle saakka.

Myllytoimintaan liittyy runsaasti kulttuurihistoriaa, sekä sitä kuuluisaa kansanperinnettä.

– Kansanperinne saattaa niistä kadota, mutta kyllä myllyt pysyvät edelleen. Joukossa on elinvoimaisia yksiköitä. Pärjätäkseen paikallismyllyn täytyy erikoistua ja verkostoitua muiden toimijoiden kanssa, Myllyliiton puheenjohtaja Seppo Koivula toteaa.

Monet myllyt myös sijaitsevat arvokkailla ja luonnonkauniilla paikoilla.

– Siellä toimintaa voi laajentaa muuhunkin kuin jauhamiseen. Matkailu ja suoramyynti ovat tärkeitä toimialoja, Koivula jatkaa.

Paikallismyllyillä olisi myös selkeitä kasvun mahdollisuuksia esimerkiksi meneillään olevan kaurabuumin ansiosta.

– Kauran elintarvikekäyttö on lisääntynyt myös kansainvälisesti. Siinä olisi myös vientimahdollisuuksia, Koivula uskoo.

Yhteiskunnan muuttumisen ja maaseudun murroksen puristuksessa monen edelleen toimivan myllyn leipä on entistä tiukemmassa.

– Ongelmia ja haasteita riittää monella pienellä myllyllä, Jalasjärvellä toimivan Korpelan myllyn toimitusjohtaja Arto Leppälä myöntää.

Myllyliiton varapuheenjohtajana toimiva Leppälä toivoo asenneilmapiirin muuttumista.

– Toivon, että paikallismyllyille tulisi oma imago ja niiden toimintaa osattaisiin arvostaa. Tuntuu, että nykyään on jo kaikki muu kokonaan digitalisoitu, mutta myllyjä ei.