Tuppurinmäen mylly jauhaa jo kolmannessa polvessa: "Jatketaan niin pitkään kuin sormi liikkuu"

Tuppurinmäen myllyn pihamaalla Leppävirralla on kuin maailman katolla. Silmien eteen avautuu suomalaista perinnemaisemaa kilometrien päähän. Auringonpaisteessa on vielä vähän kesää jäljellä, mutta ympäröivässä luonnossa näkyvät jo syksyn merkit.

Tuppurinmäen mylly jauhaa ruista tasaiseen tahtiin ja mylläri Jari Räsänen asettelee uutta pussia täyttymään jauhosta. Tullijauhatus, eli asiakkaan omien viljojen jauhatus, on aina ollut tärkeä osa myllyn toimintaa.

Tiistai on Tuppurinmäellä perinteinen myllypäivä ja Ville Antikainen Vehmersalmelta on tuonut reilut sata kiloa omaa ruista jauhatukseen. Antikainen ei ole ihan ensimmäistä kertaa tässä myllyssä asialla.

– Oma isänikin kävi täällä aikoinaan. Itse käyn jauhattamassa pari, kolme kertaa vuodessa omia rukiita. Kyllä se omasta rukiista tehty ruisleipä maistuu paremmalta, sanoo hän.

Tuppurinmäen mylly on omalla seutukunnallaan ainoa laatuaan. Seuraavaksi lähin mylly on Siilinjärvellä.

Viisikymppinen Jari Räsänen on jo kolmannen polven mylläri samalla paikalla. Hän on pitänyt myllyn pyörimässä viimeiset 15 vuotta. Sitä ennen suvun mylläriperinnettä jatkoi hänen isänsä Arvi Räsänen, 89, joka tarttui toimeen heti sotien jälkeen.

Myllynkivet ovat jauhaneet viljaa Tuppurinmäellä vuodesta 1932 lähtien.

– Silloin isäukko kävi Laitilasta hakemassa vehkeet. Samalla hän hankki sieltä sirkkelin ja pärehöylän. Siitä lähtien on meillä ollut liiketoimintaa. Tämä on Leppävirran vanhimpia yrityksiä, Arvi Räsänen muistelee.

Tuppurinmäen mylly ei ole koskaan jauhanut tyhjää.

– Joka vuosi on ollut toimintaa, yhtään vuotta ei ole jäänyt välistä, Arvi Räsänen vahvistaa.

Vanhoina hyvinä aikoina Tuppurinmäen mylly pyöri kolmena päivänä viikossa. Silloin asiakkaita riitti pihamaalla jonoksi asti heti aamusta alkaen. Hevosilla viljaa tuotiin myllylle Leppävirtaa, Vehmersalmea ja Heinävettä myöten.

Parhaimpina vuosina Arvi Räsänen muistelee jauhaneensa jopa 200 000 kiloa ruisjauhoa vuodessa. Nykyään tuotantomäärät ovat pudonneet noin neljäsosaan huippuvuosien lukemista.

– Toiminnasta oli silloin jopa tuloa, ja raha oli siihen aikaa tiukassa, Arvi Räsänen muistaa.

Nykyään myllyn pyörittäminen on vain osa Jari Räsäsen pyörittämän maatilan toimintaa. Päätulon hän kerää kuitenkin ympäröiviltä peltohehtaareilta.

– Tämä tullijauhatus on enemmän sellaista näpertelyä ja palvelua. Joskus myllypäivänä on muutama asiakas käymässä, joskus ei tule ketään. Olisiko sellaiset kaksi kolmasosaa tilan tuloista tämän myllyn merkitys, Jari Räsänen sanoo.

Kaikki omassa pellossa kasvanut vilja lähtee maailmalle oman myllyn kautta.

– Asiakaspiiri on viime aikoina laajentunut. Tänne tullaan sellaisen 100 kilometrin säteeltä, jopa kauempaakin.

Kello kirii kohta puolta päivää ja aamun toinen asiakas Onni Venäläinen tekee lähtöä myllyltä. Räsänen ei jää jauhamaan tyhjää vaan arvelee, ettei samalle päivälle ole enää tulossa enempää asiakkaita.

Eräällä tavalla hän on myllärinä omassa unelma-ammatissaan. Hänellä ei ole oikein muuta työtä edes käynyt mielessä.

– Pienestä pitäen olen ollut täällä isän jaloissa pyörimässä. Onhan tässä oma vapaus ja samalla näkee työnsä jäljen, pohtii hän.

Kolmannen polven myllärillä ei ole aikomusta lopettaa.

– Jatketaan niin pitkään kuin sormi heiluu, lupaa hän.

Tuotemerkki: Lähileipä varmistaa tuotteen alkuperän

Suomen paikallismyllyjen yhdistys Myllyliitto ry osti vuonna 2014 keravalaiselta Uudenmaan Herkku Oy:ltä kaikki oikeuden Lähileipä-tuotemerkkiin.

Lähileipä-merkin rekisteröi alkujaan Agropolis Oy vuonna 2003. Alusta lähtien haluttiin, että Lähileipä-tuote on valmistettu ja pakattu Suomessa ja raaka-aineena käytetyn viljan on oltava 100-prosenttisesti Suomessa viljeltyä, jatkojalostettua ja pakattua.

Valmistajan on tunnettava ja dokumentein varmistettava sekä pyydettäessä todistettava suomalaisen viljan alkuperä.

Myös muiden tuotteisiin käytettävien raaka-aineiden tulee olla pääosin Suomessa tuotettuja. Lähileipä-tuotteiden taikinoissa ja jauhoseoksissa ei saa käyttää gluteenia, eikä mitään tuotteen rakenteeseen, ulkonäköön tai säilyvyyteen vaikuttavia lisäaineita.

Paikallismyllyn täytyy erikoistua