Yhä useampi valtuuttaa läheisen etukäteen sen varalta, ettei itse kykene enää hoitamaan raha-asioitaan

Yhä useampi suomalainen päättää itse, kuka hänen raha- ja muita asioitaan hoitaa, jos ei itse enää kykene siihen esimerkiksi sairauden tai heikentyneen terveydentilan takia.

Vuoden 2007 lopussa tuli voimaan laki, jonka mukaan ihminen voi tehdä valtakirjan, jossa nimeää henkilön asioidensa hoitajaksi tarpeen tullen. Sen jälkeen maistraatissa on vahvistettu joka vuosi yhä enemmän edunvalvontavaltuutuksia.

Maistraatin tilastojen mukaan vuoden 2017 lopussa voimassa oli 6173 edunvalvontavaltuutusta, kun vuotta aiemmin valtuutuksia oli vain 4 538.

– Erityisesti viime vuosina edunvalvontavaltuutusten vahvistamiset ovat lisääntyneet. Vastaavasti edunvalvojia määrätään vuosittain suunnilleen saman verran joka vuosi, kertoo lakimies Aila Heusala Itä-Suomen aluehallintoviraston maistraattien ohjaus- ja kehittämisyksiköstä.

Edunvalvonnan piirissä olevista henkilöistä valtakirjan tehneet ovat kuitenkin yhä vähemmistössä. Jos ihminen ei kykene esimerkiksi muistisairauden takia huolehtimaan rahoistaan ja omaisuudestaan eikä hän ole tehnyt edunvalvontavaltuutusta, edunvalvojan määrää maistraatti.

Heusalan mukaan vuositasolla on voimassa yhteensä noin 70 000 edunvalvontamääräystä ja -valtuutusta. Niistä reilu 6 000 on valtakirjan kautta valtuutettuja.

Myös edunvalvottavien kokonaismäärä on ollut pienessä kasvussa.

– Siihen vaikuttavat monet tekijät. Suurin tekijä on ihmisten ikääntyminen. Myös mielenterveysongelmien lisääntyminen näkyy edunvalvonnassa, Heusala sanoo.

Siitä miten paljon edunvalvontavaltakirjoja on tehty, ei ole tietoa. Yleensä valtakirja tehdään pankin lakimiehen kanssa. Valtakirja jää pankkiin ja valtuutetulle siihen asti, kun se pitää ehkä vahvistaa.

– Usein edunvalvontavaltakirja tehdään jo vuosiakin etukäteen, joten nyt vahvistetaan myös valtakirjoja, jotka on tehty jo vuosia sitten, Heusala kertoo.

Hän korostaa, että edunvalvontavaltuutusta ei ole tarkoitettu vain vanhoille ihmisille.

– Se on tarkoitettu niitä tilanteita varten, kun henkilön toimintakyky menee sellaiseksi, ettei pysty enää itse hoitamaan asioitaan. Kaikkien kannattaa se tehdä, sillä eihän elämästä koskaan tiedä.

Jos tarve tulee, valtakirjalla valtuutettu huolehtii edunvalvontavaltakirjan voimaan saattamisen maistraatissa. Siihen tarvitaan myös lääkärintodistus.

Valtakirjan tekemisen etu on, että ihminen voi jättää valtuuttamalleen henkilölle hyvissä ajoin toimintaohjeet, miten haluaa asioitaan hoidettavan.

Se tulee myös edullisemmaksi, sillä siinä ei ole tilivelvollisuutta joka vuosi, jos valtuuttaja ei sitä halua. Maistraatin määräämän edunvalvojan tapauksessa tilintarkastus tulee tehdä vuosittain.

– Maistraatti voi kuitenkin aina tarvittaessa pyytää valtuuttajaa antamaan selvitykset tilien käytöstä, Heusala sanoo ja viittaa tilanteisiin, joissa olisi syytä epäillä esimerkiksi rahojen väärinkäyttöä.

Henkikirjoittaja Heikki Saastamoinen Itä-Suomen maistraatista sanoo, että moni valtuuttaa asioidensa hoitajaksi puolisonsa tai lapsensa.

Saastamoisen mukaan valtakirja kannattaa tehdä esimerkiksi pankin lakimiehen kanssa, jolloin siinä osataan ottaa huomioon kaikki tarpeellinen.

Perusvaltakirjassa annetaan yleensä valtuutus hoitaa henkilön talousasioita. Siinä voidaan määritellä, onko valtuutetulla oikeus myydä esimerkiksi kiinteistöjä.

– Valtakirjan tekeminen kannattaa, koska on rauhoittavaa tietää, että omat raha-asiat ovat jonkun luotettavan läheisen hoidossa, jos ei itse siihen enää kykene, Saastamoinen sanoo.

Pirkko Varonen halusi sopia raha-asioista etukäteen