Marja Qvist joutui pohtimaan, mikä on tärkeintä, kun keho teki stopin suorituselämästä - "Ei täydellistä ole olemassakaan", hän sanoo nyt

Marja Qvistin lempipaikkoja on Puijon metsät. Kilpaurheilijan ura on takana, mutta lenkkeily on rakas harrastus. Tuire Punkki

Kristiina Poutiainen

"Sehän on noloa! Et saa kertoa. Pitääkö sitä omia piilotettuja takapihoja alkaa availla?" Niin ihmiset usein ajattelevat.

– Haluamme näyttää ulos vain kiillotetun kuvan elämästämme ja itsestämme. Mietin voinko tulla haastatteluun rosoisena.

Mutta juuri siksi Marja Qvist, 37, päätti kertoa tarinansa.

– Muka-täydellisten elämänkuvien sijaan tähän maailmaan tarvitaan inhimillisyyttä ja rehellisyyttä. Muuten tämä pallon pötikkä on liian kova paikka.

Elämä menee harvoin suunnitelmien mukaan. Ja se on iso järkytys, kun on suunnitellut elämänsä jo tiettyyn kaavaan. Entinen huippu-urheilija ja nykyinen hyvinvointivalmentaja Marja Qvist joutui pysähtymään ja pohtimaan, mikä on tärkeintä, kun keho teki stopin suorituselämästä. Ja se on parasta, mitä Qvistille on tapahtunut.

– Minusta ei pitänyt tulla ”mitään”. Taisin joskus ilmoittaa haluavani olla isona mustikanmyyjä torilla. Hah hah! En tiennyt, mikä olisi oma juttuni.

Qvist aloitti yleisurheilun kuusivuotiaana. Se vei mennessään.

– 14-vuotiaana ajauduin kilpakävelyn pariin. Lähdin mukaan siihen, koska sain siitä hyvää palautetta.

Lukion jälkeen Qvistille oli selvää hakea yliopistoon, ja hän pääsi Jyväskylään lukemaan terveystieteitä.

– Samalla tein uraa huippu-urheilijana. En osannut nähdä eläväni muilla tavoilla. Piti tehdä ja kyetä suoriutumaan. Opiskeluyhteisössä oleminen kuitenkin kevensi elämää.

Opintojen lopulla Qvist muutti miehensä mukana Kuopioon. Aktiivinen kilpaurheilu-ura jatkui.

– Tein gradua yksin ja treenasin. Se yksin jyystäminen oli käännekohta: en voinut hyvin, mutta ajattelin, että tällaistahan tämä on kaikilla. Suoritin.

Qvist sai opintonsa tehtyä, ja kun jääkiekkoileva puoliso sai töitä Ruotsista, pari muutti sinne. Jääkiekkoilijan tyttöystävä – oikeaa glooriaelämää siis?

Qvist naurahtaa. Ehkä joillekin, mutta ei hänelle.

– Jääkiekon mukana paikat vaihtuivat, eikä omaa sosiaalista verkostoa päässyt muodostumaan. Olin hakenut ja päässyt silloiseen Kuopion yliopistoon (nyt Itä-Suomen yliopisto) lukemaan sosiaalipedagogiikkaa. Opiskelin Ruotsista käsin.

– Loin itselleni edellytyksiä selvitä: oli opiskelut ja vaativa urheilu-ura, joten sopeuduin.

Joku voisi kuvitella, että ”wau, kylläpä se on jaksanut ja onnistunut”. Mutta tarinoilla on kääntöpuolensa.

Qvist alkoi olla ylikuormittunut. Hän oli sitkeä ja uskotteli itselleen, että tällaista elämä vain on. Yksin pitää jaksaa.

– Viimeiseen asti yritin pitää sitä elämää yllä. Olin väsynyt ja yksinäinen. Keho oireili ja tuli monia urheiluvammoja.

Qvist ei tiennyt enää, kuka oikeastaan on tai mitä haluaa.

– En voinut jatkaa suorituselämää odotusten – enkä edes tiedä, kenen odotusten – kautta.

Vuonna 2012 Qvist palasi takaisin Kuopioon ja häneltä leikattiin akillesjännevamma. Haava ei ottanut parantuakseen.

– Olin ihan äärirajoilla. Olin tööt.

– Aivan sulkeutumaton haava olisi kuvastanut sitä, että tämä ei parane ennen kuin isommat asiat ovat kunnossa.

Kroppa vihelsi pelin poikki. Qvist jäi sairauslomalle 30-vuotiaana. Se kesti kolme vuotta.

– Olin huippu-urheilija, mutta yhtäkkiä en jaksanut nousta edes portaita. Minulla todettiin sentraalinen kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisuupumus. Hormonitoiminta oli aivan sekaisin ja suolisto tulehtunut. Olotilat olivat pelottavia. Koin paniikkia.

Opinnot keskeytyivät. Sairausloman alkamisesta meni vuosi, ennen kuin Qvist löysi lääkärin, joka ymmärsi kokonaisuutta. Keho alkoi toipua.

Terapiassa vyyhti alkoi avautua.

– On raskasta verrata itseä koko ajan toisiin. Aloin tutustua itseeni: kuka olen ja miten elän elämääni.

– Kouluaikanani mitään psyykkistä valmennusta ei juuri ollut. Kerran eräällä maajoukkueleirillä piti pohtia, mikä itsellä on päämäärä urheilussa. Muilla oli MM-kulta ja olympiamitalit. Minä mietin, onko se todella, mitä minä haluan. Mutta ei sellaisille pohdinnoille ollut silloin paikkaa tai aikaa.

– En ylipäätään nauttinut muita vastaan kilpailemisesta. Tykkäsin urheilla ja haastaa itseni kovastikin. Pelkäsin epäonnistumista ja olin kriittinen. Kilpailu ja sitä kautta oman itsensä ja arvonsa jatkuva mittaaminen on raskasta.

Qvistin yksi elämäntehtävä onkin tuoda maailmaan inhimillisyyttä.

– Täydellisen tai jonkun muotin tavoittelussa kadottaa itsensä ja uupuu.

Hyvinvoinnin asiantuntijana työskentelevä Qvist kohtaa työssään kuormittuneita nuoria, joilla on paljon paineita. He eivät välttämättä tiedä, mitä haluaisivat olla isoina.

– Se kuormittaa, jos koko ajan täytyy tietää, osata ja onnistua. On lupa olla välillä vähän hukassa. Jos yrittää olla jonkun "normaalin" muotin mukainen, elämä käy kapeaksi.

Qvist muistuttaa, että olemme eri lähtökohdista ja erilaisia – ja se on rikkautemme. Jokaisella meistä on joku asia, missä olemme hyviä.

– Tärkeintä on oppia tuntemaan se, missä itse on kaikkein omimmillaan. Omien vahvuuksien tunnistaminen on tärkeää, koska sitten niitä osaa hyödyntää elämässään. Vahvuuksien löytämiseen voi pyytää apua. Sitten valinnoillamme ja koulutuksellamme voimme tukea sitä, mitä olemme ja rakentaa polkumme persoonamme ympärille.

Qvist on etsinyt vahvuuksiaan monien polkujen kautta, mikä on tuonut hänelle ammatin kasvun ja hyvinvoinnin kouluttajana.

– Olen löytänyt asioita, joissa olen hyvä ja jotka tuntuvat merkityksellisiltä. Mutta matka jatkuu. Hyvinvointi ei ole staattinen tila, koska elämä keikuttaa ja ihmisyys keikkuu sen mukana. Rosoisuus saa näkyä.

– Voisin kertoa olleeni menestynyt huippu-urheilija, joka teki kunniakkaasti tutkintoja ja onnistui urallaan. Tai voin kertoa, mitä muuta se oli: monttuja ja ylösnousemista. Etsimistä ja hukassa olemista. Ja uudestaan oman itsen löytämistä. Hidasta kasvua parempaan. Ja se ei ole epäonnistumista vaan ihmisyyttä.

Piilotetut takapihat tekevät meistä kokonaisuuden. Eikä täydellistä ole olemassakaan.

– Jos oma tila mietityttää, puhu jonkun luotettavan kanssa. Jos sellaista ei ole, hakeudu puhumaan jonnekin. Puhuminen auttaa jäsentämään asioita eri tavoin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.