"Ei ole olemassa mitään totuudellista suomalaisuutta"

Alisa Vänttinen

Sana suomalaisuus herättää niin monia mielikuvia, että niitä on vaikeaa muuttaa sanoiksi. Mitä suomalaisuus on? Kuka on suomalainen?

– Suomalaisuus on monimerkityksellinen sana. Ihminen on virallisesti suomalainen, kun hänellä on Suomen kansalaisuus. Julkisessa keskustelussa maahanmuuttajia ei kuitenkaan välttämättä kutsuta suomalaisiksi. Tällöin puhutaan suomalaisuudesta etnisenä identiteettinä, kertoo valtiotieteiden tohtori Outi Lepola.

Euroopan historian professorin Laura Kolben mukaan suomalaisuus on kansallisaatteen nosteessa muotoutunut kansallinen identiteetti. Se on rakennettu samaan tapaan kuin muutkin kansalliset identiteetit Euroopassa. Keskeisin rakennusaines on historia, jota tehdään korostamalla joitakin tapahtumia. Korostetuista tapahtumista muodostuu kansallinen tarina. Esimerkiksi Kalevala on luotu Suomen esihistoriaksi ja suomalaisten historian opinnoissa korostetaan talvisodan merkitystä.

Historian lisäksi identiteetti on rakennettu kielen, todellisen tai oletetun etnisyyden ja myyttien varaan. Suomen monet myytit liittyvät metsään.

– Suomessa elää edelleen kuva suomalaisista metsäläisinä, vaikka maamme on kaupungistunut. Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka vahvat myytit siirtyvät sukupolvelta toiselle, Kolbe kertoo.

Yhteiskunnanon vaikeaa toimia ilman yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kolben mukaan ennen kansallisaatteen nousua yhteiskunnan jäsenet samastuivat hallitsijaan. Kansalliset identiteetit luotiin, koska 1800-luvulla hallitsijan vallan vähentyessä tarvittiin uusia samastumisen kohteita. Kun tunnemme olevamme suomalaisia, voimme samastua toisiimme ja toimia paremmin yhdessä.

Suomalaiselle identiteetille ei ole olemassa tarkkaa määritelmää. Historian emeritusprofessorin Matti Klingen mukaan suomalaisuus on koko ajan muutoksessa. Se myös korostuu jokaisen ihmisen ja sukupolven kannalta eri tavalla.

– On ollut pyrkimystä viralliseen identiteettiin, jota etenkin koululaitos kuvaa ja edustaa. Uskoakseni suomalaista identiteettiä ei esitetä nykyään koulussakaan täysin itsestään selvänä asiana, Klinge kertoo.

Klingen mukaan suomalaiseen identiteettiin kasvetaan. Sen opettaminen aloitetaan jo päiväkodissa, kun lapset oppivat piirtämään Suomen lipun. Koulussa toistetaan suomalaisuuteen liittyviä asioita ja mediassa uutisoidaan esimerkiksi jääkiekosta ja Suomen itsenäisyyspäivän juhlinnasta.

Laura Kolbe korostaa, että jokaisen suhteessa suomalaisuuteen on mukana myös perhetarina ja suvun tarina.

– Syödäänkö perheessä esimerkiksi hernekeittoa vai sushia? Samastuminen yhteisöön tapahtuu arjen tasolla tietyissä asioissa. Meille tarjoillaan ympäriltä suomalaisuuspuhetta, jonka me joko omaksumme tai emme omaksu. Näin suomalaisuus ja meidän identiteettimme kehittyvät samanaikaisesti, Kolbe sanoo.

Kolben mukaan suomalaisuus on lopulta määrittelykysymys.

– Ei ole olemassa mitään totuudellista suomalaisuutta, jonka kaikki jakavat. Suomalaisuus on jatkuvaa neuvonpitoa. Nyt ollaan tilanteessa, jossa neuvonpito tapahtuu kahden rintaman välillä. Puhutaan, että on olemassa kaksi Suomea: punavihreä kupla ja perussuomalainen kupla. Oletettu kansallinen yhtenäisyyskin voi murentua hyvin nopeasti, jos tarjolla on vahvoja osaidentiteettejä, Kolbe kertoo.

Vallalla olevat käsitykset suomalaisuudesta vaikuttavat Suomeen ja Suomessa eläviin ihmisiin. Samaan aikaan jokainen voi omilla määritelmillään ja toiminnallaan vaikuttaa siihen, mitä ja ketä lasketaan suomalaisuuteen kuuluviksi.

– Kaikilla on oikeus määritellä suhteensa suomalaisuuteen, myös täällä asuvilla maahanmuuttajilla, Kolbe täsmentää.

Jokainen voi omaksua suomalaisen identiteetin niin halutessaan. Outi Lepolan mukaan voi kuitenkin olla haastavaa tuntea itseään suomalaiseksi, jos ympärillä olevat ihmiset määrittelevät ulkomaalaiseksi.

– Kenellä on oikeus määritellä toisen identiteettiä? Jos saa Suomen kansalaisuuden, on suomalainen. Ei ole muuta virallista tapaa olla suomalainen. Kaikki muu on identiteetti-, mielipide- ja tunnetasoista määrittelyä. Sitä tietenkin kaikki tekevät ja se voi vaikuttaa arkielämään. Mitään virallista merkitystä sillä ei kuitenkaan ole, Lepola sanoo.

Matti Klinge huomauttaa, että Suomen sisällä on paljon erilaisia identiteettejä. Esimerkiksi savolaiset ovat stereotyyppisesti erilaisia kuin pohjalaiset. Ihminen voi myös kokea olevansa ensisijaisesti kuopiolainen, suomalainen tai eurooppalainen.

Kolbe muistuttaa, että suomalaiset ovat hyvin moninainen joukko.

– Sopii kysyä, kuinka paljon kansainvälisen liikeyrityksen palveluksessa olevalla kovapalkkaisella toimitusjohtajalla on tekemistä peräkammarin pojan kanssa, joka makaa työttömänä pienellä paikkakunnalla. Mikä on se pieni yhdistävä kansallinen tekijä näiden ihmisten välillä? Se ehkä osoittaa, miten keinotekoinen kansallisaatteen tuottama yhteisöllisyys lopulta on, Kolbe kertoo.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut