”Keho tärisi ja silmissä pyöri katkonainen filmi illasta” – Kun uhri kertoi kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta kavereilleen, neljä viidestä kertoi vastaavanlaisen kokemuksen. Vanhemmille ei haluta kertoa

Uhrit kertovat kokeneensa masennusta, itsetuhoisia ajatuksia ja valtavaa häpeää. Jenni Hirsikangas

Auli Korhonen

Katri, 20, havahtui keskellä yötä tiedottomasta tilasta ajatukseen, vieläkö tämä jatkuu. Kun hän kertoi kahdelle miespuoliselleen ystävälleen olevansa seksuaalisen väkivallan uhri, heidän reaktionsa olivat ”mitä he...tiä, tapahtuuko noin oikeasti?” Kun Katri kertoi naispuolisille tuttavilleen tarinansa, neljä viidestä kertoi omista samankaltaisista kokemuksista.

Eva oli 16-vuotias, kun hänet raiskattiin omassa kodissaan, omassa sängyssään. Mari, 17, sai paniikkikohtauksen junassa luullessaan nähneensä seksuaalirikoksensa tekijän.

Näiden nuorten tarinat ovat erilaisia ja henkilökohtaisia, mutta ne ovat kaikki kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta. Katri ja Mari eivät tunteneet seksuaalirikoksen tekijäänsä etukäteen. Evan rikoksen tekijä oli alakouluajoista lähtien tuttu.

Jos seksuaalinen väkivalta on tehty päihtyneelle, voi uhrista tuntua, että raiskaus olisi ollut oma syy. "Onneksi nykyään ymmärrän, että ei tosiaankaan ollut", kertoo Savon Sanomien haastattelema Katri. Kuvituskuva. Jasmin Kareinen

Katri ja Mari olivat tapahtuman aikana selvästi päihtyneitä.

Katri muistelee, että ihmiset huomasivat, kuinka humalassa hän oli.

K erroin muutamille ystävilleni kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta. Oli todella järkyttävää tajuta, miten yleistä se on, sillä usealla heillä oli samaistuttavia kokemuksia .

Mari

– Olin käytännössä tiedostomattomassa tilassa. Silti kukaan ei puuttunut tilanteeseen.

Mari oli juhlimassa ystävänsä 18-vuotissynttäreitä.

– Itse olin vielä alaikäinen. Olimme illan edetessä päihtyneitä ja päädyimme viettämään aikaa selkeästi täysi-ikäisten miesten kanssa, Mari muistelee.

Muistikuvat tilanteesta ovat sekavia ja hämmentäviä.

– Kun pääsin kotiin, alkoi koko kehon tärinä ja silmissäni pyöri katkonainen filmi illasta ja tapahtumista, Mari kertoo.

 Jos uskoo virheellisesti, etteivät vanhemmat osaa käsitellä lastensa tuskaa, ei vanhemmilta tai läheisiltä voi saada tukeakaan.

S eksuaaliväkivaltatyöntekijä Anna Korhonen

Tapahtuman jälkeisen järkytyksen takia Mari ja Katri eivät aluksi tajunneet teon vakavuutta. Hiljalleen he ymmärsivät, että kyseessä oli muutakin kuin ”erittäin huonoa ja epämiellyttävää seksiä”.

– Olin tietoinen ohjeistuksesta mennä välittömästi lääkäriin, jos tulee raiskatuksi. En vain tajunnut heti, että nyt sellaista on tapahtunut. Päällimmäisenä tunteena oli vain ällötys ja järkytys siitä, miten joku voi tehdä niin, Katri muistelee.

Molemmilla oli itsesyytöksen tunteita, sillä tapahtumaan liittyi päihtymistä.

– Ensin ajattelin, että todellakin teen rikosilmoituksen. Mutta koska olin ollut tosi päihtynyt, tuli tunne, että se olisi ollut oma syy. Onneksi nykyään ymmärrän, että ei tosiaankaan ollut, Katri kertoo.

Myös Mari kertoo päässeensä yli itsesyytöksistä ja ymmärtävänsä, ettei syy ole hänen vaan tekijän. Hän kävi lääkärissä pari kuukautta myöhemmin saatuaan apua henkisiin oireisiinsa Kuopion Tyttöjen Talolta.

Mutta koska olin ollut tosi päihtynyt, tuli tunne, että se olisi ollut oma syy.

Katri

Eva on kolmikosta ainoa, jonka tapauksesta on ilmoitettu poliisille – ei kuitenkaan Evan omasta tahdosta. Psykologin keskusteluissa ilmi tullut rikos oli ilmoitettava, sillä Eva oli teon aikaan alaikäinen.

– Vanhempani eivät tienneet ennen sitä tapahtuneesta mitään. Olin kertonut ainoastaan muutamille ihmisille lähipiirissäni.

Nuoret eivät usein halua kertoa kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta vanhemmilleen. Asiantuntijan mukaan kertominen kuitenkin kannattaa. Kuvituskuva. Johanna Erjonsalo

Katrin ja Marin vanhemmat eivät tiedä tapahtumista mitään.

– Koen olevani vanhempieni kanssa läheinen, mutta tuntuu pahalta kertoa. Tiedän, että he tukisivat, mutta jotenkin en halua huolestuttaa, Mari kertoo.

Tosi pitkään olin vihainen itselleni ja omalle keholleni.

Eva

– Marin ajattelutapa on yleinen reaktio, vahvistaa Kuopion Setlementin Tyttöjen Talon seksuaaliväkivaltatyöntekijä Anna Korhonen.

Korhosen mukaan lapset ja nuoret ovat hyvin lojaaleja vanhemmilleen ja heille kertominen tuntuu erityisen vaikealta.

– Moni nuori on sanonut, että jos äitini saisi tietää, äiti ei kestäisi tai jos isä saisi tietää, isä hakkaisi tai tappaisi tekijän. Nuori uskoo, että hän suojelee vanhempia, kun ei kerro kokemastaan vääryydestä.

Korhosen mukaan nimenomaan läheisille pitäisi kuitenkin puhua.

– Jos uskoo virheellisesti, etteivät vanhemmat osaa käsitellä lastensa tuskaa, ei vanhemmilta tai läheisiltä voi saada tukeakaan. Ja juuri läheisten tuesta on suuri apu toipumisprosessissa.

Evalla on oikeudenkäynti menossa, mutta hän ei usko voittavansa.

– Ei ole tarpeeksi näyttöä. Ihmiset, joilla on enemmän näyttöä, eivät ole voittaneet. Jälkikäteen kaduttaa, etten mennyt heti lääkäriin tai poliisille. Ystävät yrittivät kannustaa kertomaan viranomaisille, mutta en itse uskaltanut. Olisi ollut hyvä, jos joku toinen olisi puolestani uskaltanut, Eva miettii.

Teoilla oli vaikutuksensa. Uhrit kertovat kokeneensa masennusta, itsetuhoisia ajatuksia ja valtavaa häpeää.

– Aluksi en edes tiennyt, että raiskauksen tekijä voisi olla kaveri tai turvalliseksi koettu henkilö, tai että raiskaus voi tapahtua parisuhteessa. Tosi pitkään olin vihainen itselleni ja omalle keholleni. Pahinta oli, että se tapahtui kotonani, omassa sängyssäni, paikassa, jonka pitäisi olla turvallisin maailmassa, Eva kertoo.

Katri, Mari ja Eva kertovat menettäneensä luottamuksen miehiin.

Kaikilla on nyt takanaan terapiaa ja tunteiden käsittelyä. He kertovat katsovansa tulevaisuuteen positiivisin mielin, vaikka työtä ”normaaliin elämään palaaminen” yhä vaatii.

– Ensimmäiset seksikerrat ahdistivat. Muutenkin arjessa on vaikea kieltäytyä jostain, jos joku pyytää. Ehkä se johtuu siitä, kun kieltäytymistäni ei aiemmin kuunneltu, Mari miettii.

Ystävät ja läheisten tuen tärkeys on korostunut.

– Kun muutin uudelle paikkakunnalle opiskelemaan, kerroin muutamille ystävilleni kohtaamastani seksuaalisesta väkivallasta. Oli todella järkyttävää tajuta, miten yleistä se on, sillä usealla heillä oli samaistuttavia kokemuksia, Mari kertoo.

Haastateltavien nimet on muutettu aiheen arkaluonteisuuden takia.

Kirjoittaja kuuluu Savon Sanomien nuorten toimitukseen.

Toimintaohjeet

Jos yhtään mietityttää, mitä tapahtui

Mikäli sinua kohtaan tehdään seksuaaliväkivaltaa tai epäilet sitä, ota yhteyttä viranomaisiin mahdollisimman nopeasti.

Raiskauskriisikeskus Tukinainen tarjoaa nettisivuillaan (www.nettitukinainen.fi) tukea ja tietoa uhrille.

09 2525 0111 suomenkielinen 24/7 päivystävä kriisipuhelin.

09 2525 0113 englannin/arabian kielinen kriisipuhelin.

09 2525 0112 ruotsinkielinen kriisipuhelin.

Poliisin tietoon ei tule edes jäävuoren huippu seksuaaliväkivallan teoista – Asiantuntija huolissaan: "Uhrin ensimmäinen ajatus on, ettei koskaan kerro kenellekään"

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut