9.-luokkalaisen muistutus: Hei vanhempi, emme halua kilpailla kokemuksista

Nykyään puhutaan paljon nuorten kanssa yhteisymmärrykseen pääsemisestä. Aikuisia neuvotaan asettumaan nuorten asemaan ja miettimään, millaista omassa nuoruudessa oli. Monelle vanhemmalle kuitenkin tämä tuntuu olevan vaikeaa ja kokemusten vertailu nähdään kilpailuna nuoren kanssa.

Uskomme kyllä, että oli rankkaa hiihtää umpihankeen kilometrisotalla kouluun. Piti lähteä monta tuntia aikaisemmin ja oli sysipimeää. Mutta mitä enemmän itse harmittelee kokemustaan myöhästelevistä busseista ja lataamattomista bussikorteista sitä enemmän mäkiä vanhalle koulumatkalle tuntuu ilmestyvän.

Myös muoti ja vaatteet tuntuvat olevan vanhemmalle sukupolvelle ylitsepääsemätön silta. Sitä kuulee paljon paljaista nilkoista ja auki olevista takeista. Vaikka aikuinen uskoo varmasti olevansa hauska kysyessään aina saman "kaaduitko vai miksi housuissasi on polvissa reiät", voi nuori saada heitosta korkeintaan ulkonäköpaineita. En jaksa uskoa, että kaikkien aikuisten nuoruudessa kuljettiin pilkkihaalarissa tai kypärämyssyssä kuutta kuukautta vuodessa.

Koulunkäynti on tuttu puheenaihe. Jos kerron, että on ongelmia ruotsinsanojen kanssa, en halua kuulla, miten aikuinen oppi kaikki sanat lukematta yhtään ja aina saatiin vähintään yhdeksikköjä kokeista. Varsinkin kun ruotsinläksyihin apua pyydettäessä tuntuu kaikilla olevan enemmän tai vähemmän yllättäviä muistikatkoja, eikä näitä huippuhyviä todistuksia, jota olettaisi kiitettävillä tulevan ole paljoa näkynyt.

Ja entäs erilaiset ruokavaliot ja ruokien terveellisyys? Vaikka aikuiset eivät kuuleman mukaan syöneet muuta kuin terveellistä kotiruokaa ja aamupuuroa rippikouluikään asti, heillä tuntuu olevan paljon mielipiteitä eri ruokavaliota kohtaan. Nuorten eri ruokavaliot tuomitaan helposti nirsoudeksi – ja ennenhän kukaan ei ikinä valittanut ruuasta.

Perustellut ja asialliset kommentit ovat totta kai tervetulleita ja tärkeitä, mutta nuori ei halua uudesta kasvisruokavaliostaan ilmoitettuaan kuulla, miten se "tulee olemaan ohimenevä vaihe" tai "nykyajan villityksiä, jota ei aikuisten nuoruudessa ollut". Monissa ruokavalioissa myös ravintoaineiden saanti huolettaa, mutta asiaa ei tarvitse tuoda ilmi teilaamalla kaikkia kasviksia proteiinittomaksi pupunruuiksi.

Kotityöt: kenelläpä ei niihin olisi sanomista. Jos en ole tajunnut tyhjentää tiskikonetta, se ei tarkoita, että minulle täytyy alkaa kertoa, miten aikuisten nuoruudessa koko perhe teki sulassa sovussa kotitöitä ja miten hauskaa se oli kaikista. Varmasti monilla olikin siisti huone, mutta se että minun huoneeni lattialla näkee paidan, ei varmasti tee aikuisen lapsuudenkodin vaatekaapista täydellisessä värijärjestyksessä olevaa.

Jotkin asiat varmasti olivatkin raskaampia ja nykynuorille täysin tuntemattomia, mutta eivät vertailukelpoisia nykyaikaan. Kaikilla aikakausilla on omat haasteensa, mutta kenenkään elämää ei helpota toisten kokemusten arvostelu. Nuorta voisi yrittää ymmärtää kuuntelemalla hänen kokemuksiaan ja kysyä miltä hänestä tuntuu. Joten hyvä vanhempi, ennen kuin meinaat sanoa jotain yllä olevista, älä.

Kirjoittaja on Pyörön koulun yhdeksäsluokkalainen, joka tutustuu työelämää Savon Sanomilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.