Kokemuksia kyytöistä

Kyytöt olivat helppoja käsitellä jo pienehkön kokonsa vuoksi. Nainen pystyi hyvin yksin kuljettamaan kiimassa olevan lehmän astutettavaksi monen kilometrin matkan.

Ne olivat vaatimattomia karjasuojan suhteen. Siirtolaisperheen lehmä oli talven puussa kiinni ympärillään kuusenhavuista tehty korsu. Hatara, tuohikattoinen hirsinavetta on ollut tavallinen talvisuoja.

Ne olivat vaatimattomia myös ruuan suhteen. ”Sulassa metässä ei lehmä kuole”, on vanha sanonta. Kun oli lehmä, mutta ei sille ruokamaita, syötettiin kesällä pihat ja pientareet. Talveksi tehtiin lehtikerppuja, niitettiin rantaniityiltä jälkiheinää ja kerättiin järviruohot. Poikivat lehmät saattoi olla keväällä niin heikkoja, etteivät päässeet auttamatta seisomaan. Mutta virkistyivät, kun pälvien tultua raahattiin aurinkoon. Ja silmujen puhjettua niitä riivittiin heikkoa piristämään.

Kun lehmä sitten poiki, saattoi hoitaja lypsää sitä joka toinen tunti saadakseen sen herumaan. Eihän maitomäärät voineet suuria olla, mutta kun elatusrehun tarvekaan ei suuri ollut, jotain jäi maidonkin tuotantoon. Ja miten tarpeeseen. 1900-luvun alussa syntynyt nainen kertoi: ”Kun meidän lehmä keväällä poiki, oli lapsilla juhla. Saimme puuroon maitosilmän”.

Jälkeläisiä valittaessa olivat maito- ja rasvamäärä luonnollisesti tärkeitä. Emän jalkojen kunto ja utareiden terveys myöskin. Emän pitkämaitoisuus, samoin tiinehtyminen. Rauhallisuus luonteessa oli eduksi, virkeä sai olla, mutta ei häiritsevän tempperamenttinen.

Meillä kyytöistä luovuttiin vähitellen vuodesta 1969 lähtien. Miksi, on hyvä kysymys. Meijerit halusivat paljon maitoa ja teurastamot lihaa ja nopeasti. Neuvonta opasti alkutuotantoa palvelemaan omaa jatkojalostusta. Maitoa ja maitorasvaa tuotettiin liikaa, mutta sen ongelman hoiti valtio.

Ay-hiehoja ostettiin huutokaupoista. Friisiläisiä jalostettiin omista kyytöistä. Niillä säilyi monta sukupolvea kyyttöläisyyttä rakenteessa ja luonteessakin. Hyviä lehmiä tuli, luonnollisesti osuutensa oli sonneillakin. Vielä viidennessä polvessa saattoi valkea kyyttö tulla mustan selän keskelle. Se oli sitkeä kuin koko kyyttökarja.

Anja Raatikainen, Tervo

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Teemat

Kunpa saisi suolta tuoksuvaa deodoranttia, pohtii suosiotaan kasvattava Luontopolkumies – avaa linkit miehen arvioihin Kuopio–Siilinjärvi-akselilta

"Olen jonkin verran riskinottaja" – Antti Eskelinen, 57, on hypännyt yli 2 800 kertaa laskuvarjolla, osallistunut ralliin Afrikassa ja pyöräillyt Istanbulista Travemündeen

Kemiönsaaren pikkukylissä voi nauttia saariston tunnelmasta ja mauista – merimatkaa kannattaa jatkaa Bengtskärin majakalle saakka

Reportaasi: Seurasimme kuukauden ajan ensikertalaisia mansikkapellolla – suomalaiset vetivät vertoja jopa ukrainalaisille

Kolumni: Rinnat eivät ole naisen kruunu

"Se oli rakkautta ensisilmäyksellä" – Rautakaupasta ostetusta pihamökistä tuli kesähuone, vaikka mies haaveili talvivarastosta pyörille ja tavaroille

Kuopiolainen Jaakko Arvonen,12, rakentaa vieheensä itse ja oppi, millainen uistin maistuu kuhalle

Syötkö täytekakkua hopea- vai muovilusikalla? "Ruokailunautintoon vaikuttaa moni muukin asia kuin tekninen osaaminen", sanoo molekyyligastronomiaan perehtynyt professori Anu Hopia

Myös mansikkapellolla voi olla Koronaa – "Ei tarvitse nimeä pelätä"

Sotahistoriaan erikoistunut arkeologi Jan Fast, 58, yrittää antaa nimen tuntemattomille sotilaille – "Hienointa olisi ollut vaikka nimi linkkuveitsessä, mutta missään ei ollut mitään viitettä"

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.