Novellianalyysitehtävään viimeinen osa: Fotosynteesi (3/3)

Hahmotin hajamielisenä, kuinka maa jalkojeni alla muuttui kaupungin sileästä pinnoituksesta joustavaan, epätasaiseen, mutta olin syvällä muistossa, enkä piitannut. Muisto ei ollut se, jossa tapasin Kayn ensimmäistä kertaa, tai toista tai kolmatta, ei, hänelle oli pitänyt antaa helmiä väkisin jonkin aikaa, jotta hän oli rauhoittunut. Mutta se, kun Kay otti helmen ensimmäisen kerran vapaaehtoisesti kämmeneltäni huolellisin sormin, laittoi sen suuhunsa, tarttui minua kädestä ja hymyili – se oli minun toiseksi katsotuin muistoni.

En ollut koskaan kertonut Kaylle. Olimme menneet leikkimään leijusaliin, ja olin tiennyt, että hän olisi ikuisesti minun. Mutta nyt jokin oli oudosti, aistin nanorobottien erittämien sitojakemikaalien ruosteisen lemun, pysäytin muiston, avasin silmät.

”Mitä me täällä teemme?” kysyin Kaylta.

”Halusin yrittää vielä kerran”, hän sanoi, hänen silmänsä näyttivät oudoilta.

Olimme kaupungin ulkopuolella, joutomaan rajalla, ja edessämme kuvottavasti pyörteilevät purppuraiset pilvet täyttivät horisontin.

”Yrittää mitä?”

”Jin, voisitko sinä luopua kruunustasi?”

”Oletko tullut hulluksi?” minä kivahdin, vaikka tiesin jo, että hän oli, ei kukaan muuten olisi kysynyt sellaista. Olin niin ällistynyt, ettei minua pelottanut.

”Sinä tiedät, että kruunusi tarvitsee hiilidioksidia. Olet nähnyt, kuinka pilvet valuvat yhä lähemmäs, eivätkä ne näytä yhtään pienentyvän, eivät ainakaan täällä. Kohta ne syövät kaupungin.”

”Isä on luvannut, ettei niin käy”, tämän tiesin sydämessäni yhtä varmasti kuin tiesin olevani polarkki.

”Mutta etkö huomaa, kuinka nyt toistetaan vanhan kansan virheitä?”

Läimäytin Kayta kasvoihin. En usein joutunut tekemään niin.

”Sinulla ei ole lupa verrata polarkkeja vanhaan kansaan. Vanhan maailman ihmiset olivat sivistymättömiä, me emme ole. Lakkaa hulluttelemasta. Kaikki järjestyy kyllä.”

Kay seisoi kädet suorina kylkiä vasten, hänen poskensa kävi punertavaksi lyönnin jäljiltä.

”Eikö sinua siis haittaa, jos muut tuhoutuvat, kunhan sinä selviät?”

”Ei tässä kukaan tuhoudu”, kivahdin, mutten oikeastaan enää tiennyt, mitä sanani tarkoittivat, kun Kay seisoi edessäni ilme niin kummallisena, ja hänen takanaan kemikaalien värjäämät saastepilvet velloivat läpäisemättöminä, kuolettavina.

”Hyvä on”, Kay kuiskasi.

Kay oli minun onnellinen muistoni, ja nyt hän tuli minua kohti ja tarttui kruunuuni, ja jotakin rusahti rikki.

*

En ollut nähnyt Jinin itkevän montaakaan kertaa. Huomasin ensin hänen kyyneleensä ja sitten vasta omani. Olin käynyt sitä läpi kuvitelmissani yhä uudelleen, siitä asti kun olimme sitoutuneet suunnitelmaan Muistonsieppaajan aukiolla jaksokausia sitten. Ei se ollut hengenvaarallista polarkille, niin minulle oli vakuutettu. En olisi ikinä satuttanut Jiniä. Mutta nyt hän istui maassa edessäni sekavana, runneltuna, hän tuijotti tyhjyyteen hiukset pörrössä kuin eksynyt pöllönpoikanen, kuiskaili jotakin hiljaa. Tajusin piteleväni hänen nahkealehtistä kruunuaan. Pudotin sen inhoten maahan. Valahdin siihen itsekin, Jinin viereen.

”Minä en löydä niitä”, hän kuiskasi. ”Olen eksyksissä.”

Silmäkulmastani näin kauempana hortoilevan kruunuttoman polarkin, hänen perässään lamaantuneena kulkevan lemmikin. Me olimme tehneet sen kaikki samaan aikaan. Nyt maailmanjärjestys menisi uusiksi. Ehkä.

”En löydä sinua.”

”Tässä minä olen”, sanoin hiljaa.

Istuimme siinä pitkän aikaa. Kaksi nuorta kädet vapisten. Joku, joka ei tuntenut meitä, ajattelisi varmaan, että me näytimme samalta.

Mistä on kyse?

Novelliarvio

Luetko sinä? -kampanjaan liittyen sanomalehdet julkaisevat kirjailija Siiri Enorannan novellin Fotosynteesi kolmessa osassa viikolla 36 (2.9., 4.9. ja 6.9.).

Opettajat lähettävät kultakin luokalta kolme parasta arviota Savon Sanomille viimeistään 26.9. Savon Sanomat arvioi tekstit ja toimittaa kolme parasta novelliarviota loppukilpailuun viimeistään 10.10.

Lisäksi Savon Sanomat julkaisee arvioita Aleksis Kiven päivänä 10.10.

Koulut saavat 10.10. verkkotunnukset ja tiedon, mistä he pääsevät lukemaan arvioita.

Luetko sinä? -kampanjan voittajat julkistetaan 31.10.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Novellianalyysitehtävään toinen osa: Fotosynteesi (2/3)

Novellianalyysitehtävään ensimmäinen osa: Fotosynteesi (1/3)

Uusimmat

Teemat

Solubiologi Kirsi Rilla tutkii mikroskooppisen pieniä kalvorakkuloita, joista voi olla apua esimerkiksi syövän diagnosoinnissa – "Vesikkelit ovat muuttaneet käsitystämme elimistön toiminnasta"

Antti Kuparinen, 37, päätyi paarman pureman vuoksi infektio-osastolle tiputukseen – "Molempia jalkojani alkoi särkeä aivan mielettömästi, ja kuume nousi 39,7:ään"

Vuotta 2020 on sanottu huonoimmaksi vuodeksi ikinä, mutta mikä on oikeasti historian kamalin vuosi? Veikko vastaa

Kiinnostaako klassikkoautoon sijoittaminen, mutta et halua törsätä jättisummia? Hyvän sijoitusauton voi saada jopa muutamalla tonnilla, vinkkaa asiantuntija

Jaguar E-type, Cadillac Eldorado, Aston Martin... Sijoittajakonkari Jukka Ylitalo, 56, sijoittaa klassikkoautoihin – "Auton muotoja ja tekniikkaa voin tutkia ja ihailla tuntikaupalla"

Kunpa saisi suolta tuoksuvaa deodoranttia, pohtii suosiotaan kasvattava Luontopolkumies – avaa linkit miehen arvioihin Kuopio–Siilinjärvi-akselilta

"Olen jonkin verran riskinottaja" – Antti Eskelinen, 57, on hypännyt yli 2 800 kertaa laskuvarjolla, osallistunut ralliin Afrikassa ja pyöräillyt Istanbulista Travemündeen

Kemiönsaaren pikkukylissä voi nauttia saariston tunnelmasta ja mauista – merimatkaa kannattaa jatkaa Bengtskärin majakalle saakka

Reportaasi: Seurasimme kuukauden ajan ensikertalaisia mansikkapellolla – suomalaiset vetivät vertoja jopa ukrainalaisille

Kolumni: Rinnat eivät ole naisen kruunu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.