Konna kaipaa tilaa ja lämpöä

Sonja Haapakoskella on kaksi punakorvakilpikonnaa, Jin ja Jan. Jin on naaras - kauniimpi, rohkeampi ja ahnaampi. Pariskunta on viihtynyt niin hyvin asiantuntevassa hoidossa, että Jin on pyöräyttänyt pari munaakin. Vain kerran vahdinpito petti: konnat jäivät onkireissun ajaksi piha-altaaseen ja rankkasade yllätti. Silloin kilppareita vietiin. Onneksi hitaat kiiruhtajat viimein löytyivät.

Ennen kuin otat kilpikonnan, selvitä tarkoin hoitovaatimukset. Tietoa saa esimerkiksi Suomen herpetologisen yhdistyksen

(www.herpetomania.fi) julkaisemasta Jarmo Perälän kirjasta Punakorvakilpikonna.

Konnat ovat pitkäikäisiä, ja jatkuva vedenvaihto voi ajan oloon kyllästyttää. Yksikään konna ei saisi päätyä ojaan tai roskiin. Vastuu on aina aikuisella.

Konna tuntuu houkuttavalta vaihtoehdolta allergiaperheeseen, mutta tällöinkin on panostettava käsihygieniaan: monet matelijat kantavat oireettomina salmonellaa suolistossaan.

Kilpikonna tarvitsee paljon tilaa ja puhdasta vettä. Viisisenttiset söpöliinit ovat neljän vuoden kuluttua 20 senttimetrin mittaisia, naaras lopulta 30 senttimetrinen. Minimiallaskoko on 250 litraa konnaparia kohden. Altaaseen laitetaan kulkuramppi, jota pitkin matelijat pääsevät lämmittelypaikalle veden yläpuolelle.

Lämpölampuksi käy spottilamppu. Lampun alle tulisi saada yli 40 asteen lämpö siten, että konna pääsee halutessaan viileämpään kohtaan eikä käräytä itseään lamppuun. Altaan valaistusta säädetään UV-loisteputkella ja ajastimella. Kesäpäivänä valoa tarvitaan 14 tunnin ajan, talvella kymmenen tuntia.

Veden vaihtotarvetta vähentää tehokas ulkosuodatin. Ruokinta kannattaa suorittaa erillisessä pesuvadissa. Pienet konnat ruokitaan 2 tai 3 kertaa päivässä, isot kerran päivässä, ja lisäksi pidetään pari paastopäivää viikossa.

Pikkukonnat syövät eläinravintoa. Vanhemmiten ruokavalio muuttuu yhä kasvipainotteisemmaksi. Haapakoski syöttää konnilleen keitettyä pakaste- ja järvikalaa, kuivattua kuoretta, tomaattia ja vihanneksia, keitettyjä juureksia ja teollista kilpikonnanmuonaa, kalkkia ja vitamiineja.

Konnien virikkeet riippuvat täysin niiden hoitajista. Konnien tulisi päivittäin päästä tallustamaan huoneessa. Kesäisin on hyvä paistatella ulkona. Vetoa ja kylmää on kuitenkin varottava ja valvottava tarkoin vapaana liikkuvia lemmikkejä. Jos perustat ulkotarhan, aidan on ulotuttava maan sisään, koska konnat kaivelevat.

Lemmikit-palsta ilmestyy kahden viikon välein torstaisin. Lähetä tarinasi, kysymyksesi tai vinkkisi osoitteella Helena Rönkä, Museotie 43, 79100 Leppävirta tai rongat@mbnet.fi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.