Labyrinttikukkatarha kuin paratiisi

Kohtapuoliin Arja Aulaskarin puutarhassa alkaa mullistus ja myllerrys.

Kolmen vuoden uurastuksen jälkeen puutarha kukoistaa. Jaloangervot vilkuttavat tuulessa latvuksiaan, liljat kääntävät kasvonsa auringolle ja törmäkatkero helottaa ärmäkkää sineään. Kaikkein päällimmäisenä ryhdikkään asennon ovat ottaneet nauhukset.

Puutarhan emäntä on uurtanut maahan käytäviä ja päällystänyt ne laatoilla. Käytäviä reunustavat luonnonkivimuodostelmat. Taaimmaisena kohoaa pikkuruinen kivetty kukkula, jonka kivikkokasvit ovat vallanneet.

- Nyt kun minulla on täällä melkein kaikki lajikkeet, mitä olen etsinyt ja halunnut, alkaa karsiminen. Esimerkiksi kukkulan kivet minun on tarkoitus vapauttaa ja kuunliljojen väliin tilaan lisää isoja kiviä, jotta saisin sinne ilmavuutta, Arja Aulaskari sanoo.

- Jättiputken ja jättitatarin aion hävittää täältä kokonaan. Osan kukista, jotka eivät puutarhaani enää mahdu, myyn kirpputorihintaan.

Kukat tärkeimpiä

Arja Aulaskari asuu Kuopiossa, mutta kaiken liikenevän vapaa-aikansa hän viettää puutarhallaan Suonenjoella. Erikoisen labyrinttipuutarhansa hän rakensi vanhempiensa kanssa omistamalleen mökille Kinnulanniemeen.

Puutarha on muuttanut monta kertaa. Kun Arja Aulaskari asui vielä Suonenjoella rivitalossa, hän istutti ensin oman pihansa täyteen kukkia. Kun rivitalon maatilkku ei riittänyt hän ehdotti kaupungin puutarhurille, että saisi laajentaa puutarhaansa puistoon.

Kun Arja Aulaskari muutti Suonenjoelta Kuopioon, perennat muuttivat pakettiautolla sekä peräkärryllä uudelle kesäpaikalle Siilinjärvelle.

Siilinjärveltä ne palasivat takaisin Suonenjoelle.

- Kaikissa muutoissa olen enemmän huolehtinut kukistani kuin huonekaluista, Arja Aulaskari sanoo.

Isä laatoittaa, äiti kastelee

Kukkainnostuksen Arja Aulaskari on perinyt äidiltään Sirkalta. Kun Arja oli tyttönen, perhe asui isän opettajan työn vuoksi Ranualla.

- Eiväthän niin pohjoisessa meinanneet mitkään pihakasvit menestyä. Koristekasveja ei ollut juuri kellään. Ainoat kukkapenkit olivatkin meillä koulun pihalla ja äiti ne sinne laittoi. Niitä ihmiset kävivät ihmettelemässä, Arja Aulaskari kertoo.

Hän naurahtaa, että hänen aloittaessaan labyrinttipuutarhan rakentamista vanhemmat olivat hieman epäilevällä kannalla.

- Ajattelimme tähän kohti mökkitonttia joko lentopallo- tai sulkapallokenttää, Pauli Aulaskari tuumaa.

Isä on kuitenkin ollut suurena apuna laattojen latomisessa ja äiti puutarhan kastelemisessa. Nyt vanhemmat esittelevät ilmiselvästi ylpeinä tyttärensä käden jälkiä.

Kauniita luonnonkiviä

Arja Aulaskari on tuttu asiakas Savon Kuljetus Oy:ssä. Aina silloin tällöin hän pyytää kuljetusfirmassa työskentelevän lentiskaverinsa mukaansa soramontulle ja valitsee tämän kanssa montulta valtavia luonnonkiviä.

Katsotut kivet hän pyytää firman toimittamaan mökille.

- Kuunliljapenkin ongelma ratkesi unessa viime yönä. Tilaan sinne ensi keväänä lisää kiviä, hän sanoo.

Jos sukulaiset, ystävät tai tuttavat matkustavat pohjoiseen Jäämeren rannalle, Arja Aulaskari toivoo tuliaisiksi reissusta meren hiomia pyöreitä luonnonkivijärkäleitä.

Labyrinttipuutarha oli helppo pohjustaa. Maaperässä oli noin metri hiekkaa ja puutarhuri saattoi vain lapioida maan mieleiseensä muotoon; ilkeitä juurakoita ei rytelikössä juuri ollut.

- Puutarhan pohjalla on vahva nailonkangas. Sekin järjestyi helposti. Tässä lähellä on sementtitehdas, jonne materiaali tulee valtavissa nailonsäkeissä, Aulaskari kertoo.

Joka kevät hänen kaupunkiasuntonsa muistuttaa taimitarhaa. Taimen idätykseen hän tarvitsee jugurttipurkin jos toisenkin. Taimien kouliminen tapahtuu muovisessa vuodevaatelaatikossa.

- Panen laatikon pohjalle multaa ja istutan taimet siihen. Pidän laatikkoa parvekkeella. Mikäli aurinko paistaa liikaa tai pakkanen uhkaa, panen laatikon päälle suojan. Sitten kun koittaa istutuksen aika, pakkaan vuodevaatelaatikon autoon ja ajan taimet tänne mökille, Aulaskari kertoo

Labyrinttipuutarha muuttaa ilmettään kesän eri vaiheissa. Keväästä ja alkukesästä esiin puskevat unikot, kaihonkukat, patjarikot, ansikkaat ja kullerot.

Pääosissa on labyrinttipuutarhan kukkula.

- En jostain syystä pidä krookuksista, narsisseista tai tulppaaneista. Enkä erityisemmin esimerkiksi pioneista. Pionit ovat mielestäni liian jalostettuja mökkipuutarhaan, Arja Aulaskari sanoo.

Alkukesän kukkien jälkeen koittaa erilaisten liljojen kausi. Niitä Aulaskarilla on vähän joka lajiketta. Liljoja puutarhassa kukkii syksyn kynnykselle asti.

- Olen tässä alkanut kerätä vähän erikoisempia liljalajikkeita, mutta siitä huolimatta suosikkini edelleen on tavallinen, perinteinen keltalilja.

Loppukesästä puutarhassa leimuavat nauhukset. Ne ovat Aulaskarin ehdoton suosikki.

- Lempivärini ovat keltainen ja oranssi, mikä varmasti näkyy puutarhassanikin.

- Nauhukset ovat vielä siitäkin kiitollisia, että niiden varsi on tukeva eivätkä ne erityisesti tarvitse tukikeppejä, hän sanoo.

Aulaskari on kerännyt labyrinttiin melkein kaikki nauhuslajikkeet. Tosin hän ei enää muista tarkalleen, mikä lajike missäkin on.

- Aion hankkia tänne nekin kaksi nauhuslajiketta, joita minulla ei vielä ole, hän sanoo.

Nauhuksien kanssa yhtä matkaa puutarhaa koristavat syysleimukukat ja viimeisimpänä tulevat villakot. Paras hetki tiluksilla on tavallisesti elokuun alkupuoli.