Mitä tehdä kirjastohirmulle?

11-vuotiaalta tyttäreltäni joutuu rajoittamaan kirjastossa käyntiä. Alussa hän saattoi raahata 10-15 kirjaa, mutta kun niitä ei ehtinyt lukea, rajoitimme käyntejä. Aluksi sai olla kolme kirjaa, nyt nousi viiteen, mutta lapsi vain soittelee töihin, että saanko ottaa vielä. Läksyt saattavat jäädä tekemättä, kun lapsi vain on nenä kiinni kirjoissa. Mitä voimme tehdä? Vai pitääkö tässä tehdä mitään? Voiko tästä tulla ongelma?

Aino vastaa:

Tyttärenne on kuvauksestanne päätellen kirjojen ahmimisiässä ja hän on löytänyt selvästi kirjojen kiehtovan maailman.

Lukeminen on hyvä harrastus, jota voi suositella kaikille iästä riippumatta. Lapsen sanavarasto laajenee, luetun ymmärtäminen paranee, lukunopeus kasvaa ja myös oma kirjallinen ilmaisu ja tekstin tuottaminen kehittyvät kirjojen lukemisen ansiosta.

Lapsen sisäinen maailma rikastuu ja hänen tunne-elämänsä ja empatiakykynsä kehittyvät hänen eläytyessään kirjan juoneen ja tapahtumiin.

Olen perheneuvolapsykologina suositellut usein oppimisvaikeuksista kärsiville lapsille kirjojen lukemista, koska lukeminen kuntouttaa tehokkaasti kielellisiä oppimisvaikeuksia.

Jos koulu kärsii

Lukemisharrastuksesta on tyttärellenne paljon iloa elämän varrella. Lukeminen tarjoaa muun muassa jännitystä, hyvää viihdettä, huumoria ja oivalluksen ja uuden oppimisen kokemuksia ja elämyksiä.

Lukeminen voi tarjota lohtua ja purkaa stressiä elämän kriisitilanteissa. Lukiessaan ihminen kokee usein olevansa itseään viisaammassa seurassa.

Lukemista on syytä rajoittaa, jos kirjojen lukuinto haittaa koulunkäyntiä ja estää läksyjen tekemistä. Läksyt olisi syytä olla tehtyinä, ennen kuin lapsella on lupa alkaa lukea muita kirjoja.

Toisaalta minulla on sellainen käsitys, että paljon kirjoja lukevat lapset pärjäävät koulussa paremmin kuin vähän lukemista harrastavat.

Ei pelkkiä kirjoja

Lainaamista on vähennettävä, jos kirjat eivät tule luetuiksi kuten olette jo tehneetkin.

Lukemista on syytä rajoittaa myös silloin, jos lapsi viettää aikaansa pelkästään sisällä, eikä hän ole kiinnostunut kavereidensa seurasta tai muista aktiviteeteista.

Lapset ovat erilaisia ja jotkut valitsevat mieluummin seurakseen kirjan kuin ikätoverit, joiden seurasta he ovat voineet nauttia jo koulupäivän aikana. Toivon teidän löytävän tasapainon lapsenne lukemisen määrän suhteen!

Aino Pulkka on iisalmelainen psykologi ja perheterapeutti. Lähetä kysymys sähköpostitse ainonpulkassa@savonsanomat.fi, lomakkeella Savon Sanomien verkkosivuilla vapaalla-osiossa tai postitse Savon Sanomat, Ainon pulkassa, PL 68, 70101 Kuopio.