Pitääkö äitipuolen aina väistyä takavasemmalle?

Olen kasvattanut nyt jo aikuiset lapseni yksin. Vuosien varrella olen tutustunut monenlaisiin ihmisiin ja puuhaillut jopa yksinhuoltajayhdistyksessä. Olen pannut merkille, että eronneet isät yrittävät koko ajan hyvittää lapsilleen jotakin. Etenkin tytöt tuntuvat olevan paapomisen kohteena, ja jos isän uusi ystävä ei miellytä, on helppoa saada välit poikki oikuttelemalla. Äitipuolikokelas ei saa puuttua asioihin, vaan elämää pitää jatkaa niin kuin tähänkin saakka. Mitä äitipuoli voi tehdä muuta kuin väistyä takavasemmalle?

Pompottelevat lapset

Syyllisyydentunteet ovat tavallisia eron jälkeen, kun vanhemmat miettivät eron vaikutuksia lapsiinsa.Varsinkin etävanhemmat saattavat pyrkiä korvaamaan poissaoloaan lapsen arjesta hemmottelemalla tätä tapaamisten yhteydessä.

Lapset tarvitsevat aikaa surrakseen pettymystään perheen hajoamisesta ja saattavat vielä pitkään toivoa vanhempiensa palaavan yhteen. He eivät ole yleensä innoissaan vanhempien uusista kumppaneista. Lapset pelkäävät usein myös hylätyksi tulemista ja heillä on mustasukkaisuuden tunteita uusia kumppaneita kohtaan. Lapset voivat myös pelätä pettävänsä biologisen vanhempansa, jos he kiintyvät vanhempiensa uusiin kumppaneihin.

Erityinen isäsuhde Tyttären ja äitipuolen suhde on monesti jännitteinen, koska he kilpailevat saman miehen huomiosta ja kiintymyksestä. Tyttöjen psyykkisessä kehityksessä isä on lapsen rakkauden ensimmäinen kohde oidipaalivaiheessa, jolloin tyttäret kokevat olevansa isän pikkuprinsessoja.

Joskus uuden puolison on vaikea kestää lapsen mustasukkaisuutta. Kulttuurissamme, kuten esimerkiksi saduissa, on vallalla "paha äitipuoli"-myytti, ja oma biologinen äiti nähdään taas usein hyvänä ja rakastavana.

Uudet säännöt Uusperheen syntyvaiheessa kehityshaasteena on aluksi molempien puolisoiden irtautuminen aiemmasta perheestä, minkä jälkeen vanhempien roolit määritellään suhteessa kaikkiin perheen lapsiin. Toisen puolison lapset hyväksytään osaksi perhettä. Kaikki säännöt tulisi määritellä uudelleen, jotta löytyisi tasapaino kahden erilaisen kasvatuskulttuurin välillä.

Uusperheiden vahvuutena onkin nähty se, että lapset oppivat neuvottelun ja toisen huomioon ottamisen taidon ja lapsilla on laaja turvaverkosto. Uusperhe olisi siis hyvä rakentaa uudelle pohjalle, ettei toistettaisi aiempia virheitä ja ajauduttaisi entisiin ongelmiin.

Ei kaverisuhdetta Lapset ovat erovaiheessa alttiita koettelemaan vanhempiaan ja testaamaan, kumpi olisi mukavampi ja antaisi helpommin periksi. Varsinkin murrosikäiset saattavat käyttää tilannetta hyväkseen.

Eronneiden vanhempien pitäisi pysyä lapselle auktoriteettina eikä pyrkiä lapsen kaveriksi. Äiti- tai isäpuolella tulisi olla biologisen vanhemman lupa rajoittaa, opastaa ja ohjata lasta ja toimia näin toisena kasvattajana. Tämä ei tarkoita kuitenkaan äidiksi tai isäksi ryhtymistä.

Kaikissa uusperheissä joku lapsi sanoo jossain vaiheessa vanhemman uudelle kumppanille, että tämä ei sinulle kuulu, koska et ole meidän äiti tai isä. Lapsen biologinen vanhempi voi kuitenkin saada uudelta kumppaniltaan arvokasta tukea kasvatustehtävässään, jos tämä pystyy neutraalisti kertomaan tekemistään havainnoista lasten ja isän tai äidin välisistä suhteista.

Aino Pulkka on iisalmelainen psykologi ja perheterapeutti, joka toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana. Lähetä kysymys sähköpostitse ainonpulkassa@savonsanomat.fi, lomakkeella Savon Sanomien verkkosivuilla vapaalla-osiossa tai postitse Savon Sanomat, Ainon pulkassa, PL 68, 70101 Kuopio.