Tyttäreni ei siedä hyvää tarkoittavia neuvojani

Olen 65-vuotias. Minulla on ongelmia 25-vuotiaan tyttäreni kanssa. Hän on kolmekuukautisen vauvan äiti.

Ennen välimme olivat hyvät. Yläasteella alkoi mennä alamäkeä. Kyselin häneltä kuulumisia ja normaaleja asioita. Hän raivostui ja lopulta muutti pois 17-vuotiaana. Sanoi hyvästit. Parin päivän päästä hän pyysi rahaa ja oli ystävällinen. Lainasin, mutta rahoista ei ole vieläkään kuulunut mitään, ei edes kiitosta.

Myöhemmin kun neuvoin häntä joissakin asioissa, hän laittoi välit poikki. Vuosiin ei vastannut puheluihin. 2010 hän pyysi ottamaan hänen kissansa huomaani opintojensa ajaksi. Suostuin, ja olemme väleissä jotenkuten.

Nyt hänellä on vauva ja kävin hänen luonaan. Minulle tuli huoli vauvasta, mutta kun koetin neuvoa, hän raivosi, ettei tarvitse koskaan enää neuvoa.

Minulla on kaksi poikaa, joihin välit ovat hyvät. Tyttäreltäni en saa mitään kunnioitusta ja arvostusta. Tunnen olleeni huono kasvattaja. Pitääkö minun olla ottamatta yhteyttä häneen ja odottaa hänen yhteydenottoaan?

(Kirjettä lyhennetty lehdessä.)

I.A.

Aino vastaa:

Olet pohtinut perusteellisesti suhdettasi tyttäreesi, joka on tullut äidiksi. Olet itse saanut tyttäresi nelikymppisenä kahden pojan jälkeen, ja nuorimmaisesta on tullut sinulle kaikesta päätellen hyvin tärkeä.

Tytöstä välittämistä olet osoittanut huolehtimalla hänestä oikein hyvin, minkä tyttäresi on ilmeisesti murrosiästä saakka kokenut ylihuolehtimisena. Tiiviit vanhemman ja lapsen väliset suhteet vaativat joskus nuoren itsenäistymisvaiheessa rajua kapinointia ja irtiottoa, mikä näyttäisi yhä jatkuvan rituaalinomaisena riitelynä kohdatessanne, jolloin nuori aikuinen hakee omaa erillisyyttään.

Allerginen neuvoille Tyttäresi on jo aikuinen, ja haasteenanne on luoda yhdessä kahden tasavertaisen aikuisen välinen suhde. Reipasotteinen tyttösi näyttää "tulleen allergiseksi" kaikille hyvää tarkoittaville neuvoillesi ja hänen suuttumuksensa leimahtaa toistuvasti aina, kun tarjoat ohjeita ja neuvoja.

Tämän seurauksena hän katkaisee yhä uudelleen välinsä sinuun kokien holhoavan asenteesi loukkaavana, koska hän ajattelee, ettet luota hänen kykyynsä pärjätä ja selviytyä elämässä. Kerrot saaneesi omalta äidiltäsi elämänohjeita vielä nelikymppisenä, joten on ymmärrettävää, että toistat saamaasi kasvatusmallia. Sitä, mikä ei näytä toimivan, ei kuitenkaan kannata toistaa loputtomiin.

Oppii vielä Olet pahoillasi, että tyttäresi ei osoita mitään kiitollisuutta ja arvonantoa sinua kohtaan, vaikka aina autat häntä. Uskon tyttäresi pikkuhiljaa oppivan kunnioittamaan sinua, kun sinä kohtelet häntä kuten aikuista täysivaltaista ihmistä, eli tässä tapauksessa sinun tulisi pidättäytyä ohjeiden ja neuvojen antamisesta.

Jos et tarjoa hänelle neuvoja, hän voi pikkuhiljaa alkaa kysyä niitä itse esimerkiksi vauvanhoidon ja kasvatuksen suhteen. Monesti äidin ja tyttären välit saattavat lähentyä tyttären tultua äidiksi, jolloin hänen ymmärryksensä omaa äitiä kohtaan lisääntyy.

Uskon tyttäresi myöhemmin pystyvän näkemään sinun huolenpitosi merkityksen ja oppivan antamaan sille jatkossa sille kuuluvan arvon. Nyt kannattaa odottaa tyttären yhteydenottoa jonkin aikaa ja ottaa myöhemmin itse yhteyttä häneen, jos yhteydenotto tuntuu viipyvän.

Aino Pulkka on iisalmelainen psykologi ja perheterapeutti. Lähetä kysymys sähköpostitse ainonpulkassa@savonsanomat.fi, lomakkeella Savon Sanomien verkkosivuilla vapaalla-osiossa tai postitse Savon Sanomat, Ainon pulkassa, PL 68, 70101 Kuopio.