Uusia tuoksuja ja makuja pelakuista

Sanna Matilainen innostui kokeilemaan uusia tuoksupelargonioita kuultuaan, että niistä voi saada muutakin kuin silmäniloa.

Hän istutti parvekelaatikoihin erilaisia tuoksupelargoneja: muutaman syötävän ja muutaman hyttyskarkoitteeksi mainostetun.

- Haluan kokeilla, riittääkö sitruunantuoksuinen pelargoni tosiaan pitämään hyttyset poissa niin, että voimme olla parvekkeella rauhassa perheen pienimmänkin kanssa.

Matilaisten kerrostaloparveke Vaajakoskella Jyväskylän maalaiskunnassa osoittaa melkein suoraan etelään.

- Parvekkeella on niin kuuma, että siinä ei moni kasvi viihdy. Aiemmin olen laittanut ruukkuihin lähinnä orvokkeja. Amppelimansikka ja tomaatti tosin menestyivät hyvin muutama kesä sitten.

Matilainen kertoo muistavansa punakukkaiset pelargonit mummolan ikkunalta. Tuoksupelargonit eivät ole yhtä näyttäviä, mutta niillä on muita hienoja ominaisuuksia.

- Tänä kesänä jännitysmomentti on lähinnä siinä, osaanko hoitaa kasveja oikein, Sanna Matilainen naurahtaa.

Omenan, sitruunan, ja pähkinän makuja

Tuoksupelargoniat on Suomessa tunnettu ainakin sadan vuoden ajan. Aikoinaan niitä käytettiin huoneissa jopa ilmanraikastimina.

Viime aikoina tuoksupelargoniat ovat tehneet paluuta kasvimarkkinoille, samalla kun lajikkeita on kaupallistettu reilulla kädellä. Nyt pelakuita markkinoidaan muun muassa hyttyskarkoitteena ja jopa gourmetkasveina.

Pohjatyö uudelleentulemiselle on tehty Saksassa. Vuosituhannen vaihteessa essingiläinen puutarhuri Dieter Stegmeier tutki, mitkä pelargonialajikkeet soveltuvat parhaiten syötäväksi. Hän löysi useita makuvivahteita, muun muassa muskottipähkinän, piparmintun ja sitruunan maut.

Yhdessä radiokokki Karl Hägelen kanssa Stegmeier loi kala-, lammas- ja pastaruokia, keittoja ja salaatteja, jotka kaikki maustettiin pelargoneilla. Maustekasviksi kelpaaville lajikkeille hän antoi lempinimen Gourmeé Geraniums, ja aloitti niiden markkinoinnin.

Kasveja Suomeen maahantuovan tukkufirma Scheteligin listoilla on tänä vuonna kymmenkunta erimakuista "kurmeepelakuuta", aina appelsiininmakuisesta porkkanan, inkiväärin ja omenanmakuiseen.

- Näistä voi napsia lehtiä tai kukkia ruokaan. Mielestäni nämä ovat parhaimmillaan salaattien mausteena tai vaikka kakun koristeena, pohtii puutarhuri Ulla Kainulainen jyväskyläläisestä puutarhakeskus Viherlandiasta.

Istutetaan isoon ruukkuun

Kainulainen kehuu lajikkeista monia isoiksi ja voimakaskasvuisiksi. Siroja lajikkeitakin löytyy, ja esimerkiksi omenanmakuinen Gourmeé Geranien odoratissimum on melko roikkuva, kuin amppelikasvi.

- Piparmintun makuinen Gourmeé Geranien tomentosum taason yllättävä pelargoniksi, koska sillä on samettiset lehdet. Kasvin vahva tuoksu leviää, kun lehtiin koskee, Kainulainen kertoo ja neuvoo:

- Moni näistä vahvakasvuisista tuoksupelargoneista kannattaa istuttaa isoon ruukkuun, jolloin taimi kasvaa kesän mittaan melkoiseksi pensaaksi.

Tuoksupelargonit ovat periaatteessa monivuotisia, mutta kerrostalo-olosuhteissa melko vaikeita talvettaa. Pakkaskaudeksi ne vaatisivat viileähkön ja valoisan paikan.

Vaan eivät ole jännittävät tuoksut ja maut yksin pelargonien etuoikeus.

Valkosipulivoita ja karkoitteita

Mielenkiintoinen uutuus on myös kuvernöörinkukka, Tulbaghia violacea "GarlicKiss". Sen valko-vihreäraitaiset lehdet maistuvat valkosipulille, mutta niistä ei jää hajua.

- Nuoret ovat jo löytäneet kasvin. Sen lehdistä voi tehdä vaikka valkosipulivoita, Viherlandian Ulla Kainulainen tietää.

Samaisen kasvin lajikkeita voi käyttää puutarhassa myyrien ja hiirien torjuntaan - tuholaiset eivät pidä kasvin valkosipulituoksusta.

Hajut tepsivät myös tarkka-aististen kissojen ja koirien karkoittamiseen pihalta.

Esimerkiksi suomenkielistä nimeä vailla oleva Colenus Canina Hybrid omaa niin tympeänhajuiset lehdet, että lemmikit mielellään väistävät sitä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.