Vakirepliikit

Improvisoijat esittävät kohtauksen, jossa kahdella on vain tietyt repliikit, joita he voivat käyttää, ja yksi voi puhua mitä vain.

Tilanteita, henkilöitä, paikkoja ja alkuasetelmia voi kerätä vaikka lapuille ennen tehtävien aloittamista. Myös vakirepliikit pitää miettiä etukäteen. Ne ovat kahden-neljän sanan mittaisia. Kahdelle annetaan kaksi eri repliikkiä, joita he ainoastaan voivat käytää. Yhden pitää reagoida heidän repliikkeihinsä.

Yksi on vuorollaan vetäjä.

Repliikkeinä voi olla esimerkiksi: A:lla Minähän sanoin ja Tulta päin! ja B:llä Älä nyt suutu ja Kukkuu! . Alkuasetelmaksi vaikka paloasema, henkilöinä palomiehet ja palopäällikkö. Tärkeää, että A ja B esittävät repliikkinsä tilanteeseen sopivin äänenpainoin.

Päällikkö: Pojat, ettekö kuulleet hälytystä?

A: Tulta päin!

Päällikkö: Niin juuri, vauhtia! Mikäs Janhusella on? Töpinäksi!

B: Älä nyt suutu.

Päällikkö: No kyllä suutun, jos ette ala jo liikkua!

A (B:lle): Minähän sanoin.

B (A:lle): Kukkuu! (ja pyörittää sormea ohimon edessä)

Päällikkö: Mitäs tuo nyt tarkoitti! Nyt on tosi kyseessä!

Katsotaan, kuinka pitkälle tilanne päätyy, ja vetäjä päättää, koska esitys loppuu.

Tehtävä on sovellettu Simo Routarinteen kirjasta Improvisoi! (2004).