Talotohtori kertoo: Tämän vuoksi ennen oli korkeat huoneet

Lukija Erkki Weckman lähetti Talotohtori-palstaa pitävälle Panu Kailalle kysymyksen, miksi vanhoissa kerros- ja maataloissa huonekorkeus on niin suuri. Weckman pohtii, että huoneistoissa on ollut pystyuuni, ja eikö silloin lämmin ilma nouse kattoon ja lattialla on viileämpää?

Talotohtori vastaa kysymykseen näin:

"Vanhin ohje huonekorkeudesta taitaa löytyä roomalaisen arkkitehti Vitruviuksen vankasta oppaasta noin vuodelta 25 eKr.

Tavoitteena olivat kauniit suhteet. Ruokasalin oikea leveys oli puolet pituudesta ja kaikissa suorakaiteen muotoisissa huoneissa korkeus puolet pituuden ja leveyden summasta. Siis 3 x 6 metrin tilan korkeus olisi 4,5 metriä.

Rakennustaide kehittyi Etelä-Euroopassa, jossa kesän helle on asunnon mukavuutta määräävämpi kuin talven kylmyys. Korkeus toi viileyttä.

Suomessa tavallisen kansan kodit olivat ainakin 1700-luvulle asti melkoisen matalia majoja. Eric Inberg laati 1762 Turun yliopiston taloustieteen professorille Pietari Kalmille väitöskirjan lämpimien puutalojen rakentamisesta, jossa hän pohti myös huonekorkeutta. Välikaton täytyy olla ainakin 4 kyynärää (240 cm) lattiasta, eikä haittaisi vaikka olisi 4½ (270 cm). Joku voi ajatella, että paras lämpö pysyttelee silloin katon alla ja lattia saattaa silti olla kylmä… Kovin lämpö voi olla katon alla; mutta se ei ole parasta lämpöä; koska se koostuu sisään vedetystä ja ulos puhalletusta hengityksestä, höyryistä ja muusta, erityisesti kun huoneessa on useita; sitä paitsi matalissa huoneissa on kiusana kynttilänsavu.

Ruotsalainen Stålin rakennusoppi toistaa vielä 1834 Vitruviuksen ohjeen, mutta jatkaa, että jokaisen asuinhuoneen tulee olla vähintään viisi kyynärää (kolme metriä) korkea, sillä ”oman hengityksen (hiilidioksidin) sisäänhengittäminen on mitä vahingollisinta”.

Stål viittaa tutkimukseen, jonka mukaan ihminen ei voi terveytensä kärsimättä hengittää samaa ilmaa viittä kertaa.

Helsingin rakennusmääräys 1917 taisteli vuokraslummeja vastaan, joten huonekorkeuden minimi oli 270 senttiä. Vuodesta 1943 lähtien pientaloissa riitti nykyinen 240.

Vuonna 1959 alkoi vanhojen kerrostalojen purkuaalto, kun huonekorkeus 250 salli entisen räystäskorkeuden alle enemmän kerroksia ja ohuet betonielementtiseinät kasvattivat myytävää huoneistoalaa. Välipohjan paksuus laskettiin mukaan, kun 1960-luvulla siirryttiin huonekorkeudesta kerroskorkeuteen 280, joka 1994 korotettiin kolmeen metriin.

Korkeat huoneet merkitsivät 1800-luvulla korkeaa elintasoa. Varakkaat rakensivat kaksikerroksisia taloja, joissa maakerros oli matalampi keittiö- ja huoltotila, mutta toinen kerros, piano nobile, Italian renessanssin tapaan korkea.

Lämmön nousua katon rajaan kompensoitiin tuomalla raitis ilma sisään ulkoseinän yläosasta joko venttiileillä tai yläviistoon aukeavilla tuuletusikkunoilla.

Kysy Talotohtorilta: kotiplus@savonsanomat.fi ’talotohtori’, lomakkeella Savon Sanomien verkossa Teemat-osiossa tai postitse Savon Sanomat, Asuminen/Talotohtori, PL 68, 70101 Kuopio.