Škoda Superb kuljettaa sateenvarjotkin aina mukana

Jos auton kiinnostavuutta mitataan sillä, montako päätä kääntyy tuijottamaan sitä koeajon aikana risteyksissä, Škoda Superb on erittäin vahvoilla ainakin Kuopiossa.

Kauas on tultu siitä, kun takamoottoriset Škodat saivat päät kääntymään muualle.

Koeajoauton isoilla mainostarroilla on toki oma vaikutuksensa, mutta kolmannen sukupolven Superb poikkeaa kulmikkaine valoineen niin voimakkaasti edeltäjästään, ettei kenellekään voi jäädä epäselväksi, että kyseessä on uusi auto.

Ulkonäkö on aina makuasia, mutta uutukaisen tyylikkyys saa aiemman mallin näyttämään kovin harmaalta.

Ulkomitoissa merkittävimmät muutokset ovat tulleet leveyteen ja akseliväliin. Melkein viiden sentin kasvu leveyssuunnassa tuo hieman kaivattuakin kyynärtilaa lisää, ja kahdeksan sentin pyrähdys akselivälissä tekee takana matkustavien jalkatilan entistäkin suuremmaksi.

Polvitilassa samalle tasolle yltävät oikeastaan vain pitkän akselivälin luksusautot. Keskellä istuvallakin on nyt varsin hyvät oltavat, joskin jalkaterät pitää sovittaa korkean tunnelin viereen.

Keskimittaisen miehen pään päälle jää vielä nyrkin mentävä aukko. Syyskuun lopussa autokauppoihin tulevassa Superb Combi -farmarissa sisäkorkeutta on kaksi senttiä tätäkin enemmän.

Myös takakontti on ollut perinteisesti Superbin vahvuuksia. Nyt se on vielä 30 litraa aiempaa suurempi eli peräti 625 litran vetoinen. Harva farmarikaan yltää siihen.

Vankat kassikoukut ja sidontalenkit, suksiluukku ja led-taskulampuksi muuttuva irrotettava valo täydentävät ruuman erinomaisuutta.

Takaistuimet saa kipattua helposti kontin puolelta, mutta laajennus jää vähän vinoksi.

Koeajoautossa oli täysin sähköinen takaluukku, jonka saa auki jalan heilautuksella takapuskurin alla. Siten painavia kauppakasseja ei tarvitse laskea maahan.

Myös luukun sulkeminen käy entistä helpommin, sillä napin painalluksen lisäksi homma onnistuu pienellä avituksella kannen päältä.

Edellisessä Superb-polvessa tästä koriversiosta käytettiin TwinDoor-nimitystä, koska suuren takaluukun sai avattua myös takalasin alta sedanin tyyliin. Nyt tätä mahdollisuutta ei enää ole, mutta tuskin sitä kovin moni kaipaa. Painon pudotus on nykyään tärkeää, joten turhista mekanismeista on luovuttava.

Muutoksen myötä tätä korimallia kutsutaan Octavian tapaan liftbackiksi.

Sisällä ero nykyiseen Octaviaan on melko pieni, sillä iso osa osista on yhteisiä.

Hieno ja kauan odotettu uudistus on tullut auton näytöille, joilla suurin osa teksteistä on vihdoin suomenkielisiä. Se on ehdottoman tarpeellista, koska autot ovat yhä monimutkaisempia kapistuksia kaikkine avustimineen.

Niiden asetusten muuttaminen ei ole turhan helppoa vieläkään, sillä monet säädöt ovat usean valikon takana ja vieläkin mukana on termejä englanniksi.

Myös navigaattorin ääniohjaus tulee yhä lontoon kielellä.

Superbin ajo-ominaisuuksissa ja ergonomiassa on ollut vähän moittimista, ja nyt auto tuntuu vielä mukavammalta.

Ainakin koeajossa olleilla keskikoon 17-tuumaisilla renkailla alusta tuntui selvästi edeltäjää pehmeämmältä, mutta silti jämäkkä ajotuntuma oli tallella. Muuten hiljaisessa autossa rengasäänet nousevat esiin, mutta eivät häiritsevässä määrin.

Koeajoautossa oli muun muassa takaistuinten ja tuulilasin lämmitys sekä vakiovarusteiset sateenvarjot etuovien sisällä. Niinhän se menee, että kun sateensuoja on mukana, pouta pitää.

Kokeiltu : Škoda Superb 2,0 TDI 190 Style DSG

Viisiovinen viistoperäinen iso perheauto viidelle.

Nelisylinterinen 2,0-litrainen turboahdettu dieselmoottori. Teho 190 hevosvoimaa. Sammutusautomatiikka vakiovarusteena.

Kuusiportainen automaattivaihteisto. Etupyörät vetävät.

Kiihtyy nollasta sataan 9,9 sekunnissa.

Polttoaineenkulutus 4,5 litraa sadalla kilometrillä.

Hiilidioksidipäästöt 118 grammaa kilometrillä.

Valmistettu Tshekissä.

Hinta lisävarusteineen 47 139 euroa, mallisto alkaen 27 584 euroa.

Tässä on Savon Sanomien lukijoiden suosikki Vuoden Autoksi