Chevrolet Spark käy hyvin ensiautoksi

Kuopiolaisella Riina Pärnäsellä ei ole vielä omaa autoa, mutta mieli tekisi.
 

- En tykkää käytetyistä autoista, koska ne ovat olleet muilla. Olisi kiva hankkia itse uusi auto.

Runsas vuosi sitten vanhempien luota Leppävirralta muuttanut lukiolainen ei pidä siitä, että isä ja äiti ovat tarjoutuneet hankkimaan auton.

- En halua elää niiden siivellä.

Chevrolet Spark on uusi auto, ja ainakin autonvalmistaja yrittää markkinoida sitä nimenomaan nuorten autona. Jälleenmyyjän mukaan sitä on myytykin nuorille, mutta toisaalta myös varttuneille. Ei juurikaan ikäryhmien väliin.

- En osaisi ainakaan omille vanhemmilleni kuvitella heti tällaista, Pärnänenkin vahvistaa koeajolla - päivää ennen 19-vuotissyntymäpäiväänsä.

Viides ahtaalla

Sparkin lyhyt mutta muhkean korkea keula on kuin isommastakin koslasta. Takalisto sen sijaan on tyypillinen pikkuauton perä.

Auto käy kauppakassiksi, mutta ei viikonlopun ostoksiin ilman takapenkin kaatoa. Pärnäsen harrastuksissa tarvitsemat balettitossut ja huilu eivät tuottaisi ongelmia.

Sparkissa on turvavyöt viidelle, mutta takapenkin keskipaikka on kapoinen aikuiselle. Edessäkin etuistuimet ovat niin lähellä toisiaan, että kyynärpäät kolisevat helposti.

Muuten tilat ovat pikkuautoksi kelvolliset. Etuistuimissa riittää säätöjä pitkillekin kuljettajille, ja takana pääntila loppuu vasta noin 180-senttisellä. 157-senttinen Pärnänen istuu suorastaan väljästi niin edessä kuin takana.

- Aika usein meitä on neljä ihmistä, jos olemme kavereiden kanssa liikkeellä.

Nastat huutavat

Neljälle Spark pätee hyvin. Kovahko jousitus ja melkoinen melu tosin häiritsevät mukavuutta ja haittaavat jopa keskustelemista ja soittimen kuuntelua.

- Ohjattavuus on aika hyvä. Joissakin vanhemmissa autoissa pitää kääntää puoli kierrosta rattia, ennen kuin auto kääntyy mihinkään, Pärnänen miettii.

Kevyt ja silti looginen ohjaustuntuma on parhaimmillaan parkkihalleissa ja muissa ahtaissa kaupunkioloissa, mutta se toimii yllättävän huolettomasti myös maantieajossa. Ilman kovaa rengasmelua Spark olisi hyvä kulkuneuvo pidempäänkin ajoon.

Vasemmalle jalalle ei tosin ole kytkimen vieressä lepuutuspaikkaa oikeastaan lainkaan, mikä häiritsee neljäkakkosella monolla sitä enemmän, mitä pidempi on matka. Sirojalkainen Pärnänen ei sen sijaan koe sitä ongelmana.

Herkkä kierroksille

Jokaisen auton kytkin on oma "persoonansa", eikä Pärnänen tahdo päästä oikein sinuiksi Sparkin polkimen kanssa. Hankalampiakin tapauksia on.

Suomessa Sparkin mukana tulee aina ajonvakautus. Se osoitti toimivuutensa liukkailla rampeilla, eikä auto lähtenyt puskemaan kovissakaan kiihdytyksissä. Ehdottoman tärkeä ominaisuus kokemattomalle kuljettajalle.

Kokeiltu 1,2-litrainen kone on moottorivaihtoehdoista isompi. Hurja voimanpesä se ei ole, mutta kierrosherkkänä se siivittää autoa hauskan kepeästi varsinkin taajamakiihdytyksissä.

Motarille pääsyyn tarvitaan pieniä vaihteita ja kunnon polkaisua, mutta sitten mennään melkein kuin muutkin. Lyhyt akseliväli pomputtaa poikittaissaumoissa.

Auton halpa hinta näkyy esimerkiksi yksinkertaisessa mittaristossa, joka melkein hyppää kuljettajan syliin. Ovet ja luukut paukahtelevat rämisten kiinni, ja takaistuimen kiinnikkeet vaappuvat epäilyttävästi.

Ohjaamo on oikein asiallinen, Pärnäsen sanoin "ei kovin maskuliininen". "Ison" moottorin LT-varustelussa mukana tulee esimerkiksi automaatti-ilmastointi.

- Tämä on söpö auto. Jos ei ajattele minun tavoin sitä, että pitäisi olla heppoja ja vääntöä ja pitäisi kiihtyä, tämä olisi ihan kiva, Pärnänen muotoilee.