Fiat 500L kaataa penkkejä sinne tänne

Tilaa on kuin koulun juhlasalissa, mutta tuoleja hieman vähemmän. Se on ensivaikutelma Fiat 500L:n ratissa. Pään päälle jää niin paljon ilmaa.

Italialaismerkki osaa silmien hellimisen. Pieni tila-auto pursuaa pyöreitä, lempeitä muotoja ja värejä. Ihan Fiat 500:n kaltaista retromeininkiä L:ssä ei ole, sillä säätimet ja mittaristot ovat 2000-lukulaisia. Ajotietokone tosin näyttää melkein antiikkiselta isoine pikseleineen.

Maineikkaan numerosarjan ja keulailmeen pölliminen sisarmallilta on fiksu liike. Niiden avulla voi päästä ostoslistalle helpommin kuin vaikkapa omituisella Multiplalla, joka oikeiden mainetekojen lisäksi nappasi rumimman auton kruunun 1999.

 

Kokemukset Fiat 500:n pienuudesta voivat synnyttää mielikuvan, että myös 500L olisi kuin sardiinipurkki. Sitä se ei todellakaan ole.

500L on peräti 60 senttiä pidempi, melkein 16 senttiä leveämpi ja 18 senttiä korkeampi kuin pikkusisko. Niin edessä kuin takana on erittäin väljää ainakin neljällä aikuisella.

Tilojen muunneltavuudessa 500L on aivan eliittiä. Takaistuimia saa kallistettua, kellistettyä ja liikuteltua mielin määrin. Lisäksi tavaratilan pohjan korkeutta voi vaihtaa, ja etumatkustajan istuimenkin saa vaaka-asentoon. Siten pitkienkin esineiden kuljettaminen on mahdollista.

 

Kyytiin ja sieltä pois on helppo nousta, koska ovet avautuvat reilusti ja istuimet ovat sopivalla korkeudella.

Etuistuimien reisituki on aivan tynkä, mutta ryhdikäs, korkea istuma-asento paikkaa puutetta yllättävän hyvin.

Hauskasti muotoillut vaihdevipu ja käsijarrukahva ovat hyvällä hollilla, ja kun ohjauspyörässäkin on reilut säädöt, olo on melko mallillaan.

Sähköisesti tehostettu ohjaus ei ole järin tunnokas, mutta pahempiakin on. Kojelaudasta ohjaukseen saa valittua City-säädöt kaupunkiajoa varten, mutta se tekee muutenkin kevyestä ohjauksesta aivan hervottoman.

 

Korkean auton huonoja puolia ovat tuuliherkkyys ja lievä kallistelu kaarteissa. Mitenkään urheilullista ajo ei ole.

Heikoin lenkki on jo vanhanaikaiseksi käynyt moottori. Aluksi tarjolla on vain kokeilemamme 1,4-litrainen, vapaasti hengittävä bensiinimoottori, jonka 95 hevosvoimaa saa kiskottua pihalle vasta, kun moottori kiljuu täyttä huutoa 6000 kierrosta minuutissa.

Ohituskiihtyvyys on siten kurja, ja moottoritienopeuteen pääseminenkin vaatii kovia ponnisteluja ja pieniä vaihteita.

Nopeuden saavutettuaan 500L kulkee kohtuullisen mukavasti.

Kesällä saapuvat terhakammat ja pihimmät myllyt: vain kaksisylinterinen, 0,9-litrainen, 105 hevosvoiman bensaturbo ja samantehoinen, 1,6-litrainen turbodiesel. Automaattivaihteistoa ei ole tarjolla.

 

2010-luvun autoksi 500L:ssä on poikkeuksellisen isot ikkunat joka suuntaan. Näkyvyys on siten hyvä, vaikka kauas sijoitettu tuulilasi vaikeuttaa keulan arviointia. Sillä on merkitystä, koska auto on kokoisekseen aika kankea kääntymään pienissä tiloissa.

Tila-autojen kriittiset paikat näkyvyyden kannalta ovat etukulmissa. Fiat on onnistunut ratkaisemaan sen omintakeisella tavallaan aika hyvin. Paksu etupilari on sijoitettu fiksuun paikkaan, kuten myös iso kulmaikkuna.

 

Pienet tila-autot ovat autonvalmistajille kinkkisiä, koska niiden valmistuskustannukset nousevat helposti turhan korkeiksi suhteessa myyntimääriin. Ne valmistetaan yleensä halvoissa Itä-Euroopan maissa.

Siten Fiat 500L:kään ei tule Italiasta, vaan upouudesta tehtaasta Serbiasta. Serbialaisia ei voi tämän perusteella teilata, sillä laatuvaikutelma on asiallinen. Perusvarustelukin on oikein riittävä.

 

Kokeiltu : Fiat 500L Easy 1.4

Viisiovinen pieni tila-auto viidelle.

Nelisylinterinen 1,4-litrainen bensiinimoottori. Teho 95 hevosvoimaa.

Kuusiportainen käsivaihteisto, etupyörät vetävät.

Kiihtyy nollasta sataan 12,8 sekunnissa.

Polttoaineenkulutus 6,2 litraa sadalla kilometrillä.

Hiilidioksidipäästöt 145 grammaa kilometrillä.

Valmistettu Serbiassa.

Hinta metallivärillä 21183 euroa, mallisto alkaen 19992 euroa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Fiat 500L on tilavampi kuin voisi kuvitella