Kia Sorento on vahva jässikkä

Siilinjärveläinen metsätaloustarkastaja Heikki Kraft on vannonut Volkkarin nimeen jo 17 vuotta. Nytkin hän ajaa puolitoista vuotta vanhalla Volkswagen Touranilla, seitsenpaikkaisella tila-autolla. Vaimon käytössä on lisäksi kymmenvuotias Polo.

Muutama vuosi sitten autokaupasta olisi voinut lähteä tutun myyjän kaupittelemana Kia Sorento, mutta isoa katumaasturia ei saanut silloin seitsenpaikkaisena. Nyt saa, joten se ei olisi enää este.

Perheessä on kolme pientä lasta, ja mummonkin pitää mahtua usein mukaan.

- Kuusi paikkaa pitää olla ja tilaa lastenvaunuille.

Uutta Sorentoa myydään viisi- tai seitsenpaikkaisena. Täysin uusittu malli näyttää todella uudenaikaiselta edelliseen, kulmikkaaseen Sorentoon verrattuna.

- Vähän futuristinen mutta ei minusta liikaa. Ihan onnistuneen näköinen, Kraft arvioi koeajoautoa.

Kokeiltavaksi saatiin viisipaikkainen versio, jota suurin osa suurten maastureiden ostajista kuitenkin hakee. Tyypillisesti heillä on jo aikuisia lapsia ja varallisuuttakin kertynyt.

Kraft mittailee silmämääräisesti, että Sorenton takapenkille mahtuisi varmasti kolme turvaistuinta rinnakkain. Hän huomaa ilokseen, että takana keskellä ei ole korkeaa keskitunneliakaan viemässä jalkatilaa.

- Voi tätä suositella perheelliselle, jos vain talous kestää.

Sorenton hinnalla saa kaksikin pientä perheautoa, mutta monilla merkeillä isoista maastureista joutuu maksamaan vielä useita kymppitonneja Sorentoa enemmän.

Täysverinen maastomöyrijä Sorento ei ole, mutta jos perheessä tarvitaan jykevää vetoautoa vaikkapa veneelle, matkailuvaunulle tai hevoselle, voimakas Sorento voi olla hyvä vaihtoehto. Viisipaikkaisella autolla perässä saa olla massaa 2 500 kiloa, seitsenpaikkaisella 500 kiloa vähemmän.

18,4 sentin maavara ei ole maastureiden joukossa erityisen korkea mutta nykyään varsin tyypillinen. Se riittää melko huonoillakin teillä. Niitä Kraft joutuu koluamaan keväisin ja loppusyksyisin.

- On paikkoja, jonne voisi nippanappa henkilöautolla päästä, mutta vähän säälii autoa ja mieluummin kävelee. Ihan hirmu huonoihin paikkoihin tällaisellakaan ei raaski ajaa, mutta rajatapauksiin on varmasti huolettomampi mennä. Maavara on se tekijä, koska monesti metsäautoteillä raiteet ovat painuneet syvälle.

Edellisestä Sorentosta poiketen seuraaja kulkee jatkuvan nelivedon sijaan yleensä etupyörien voimin. Tarvittaessa takapyörätkin otetaan käyttöön, ja kuljettaja voi myös lukita ne käyttöön.

Etuvedolla säästetään polttoainetta, kuten myös 200 kilon painonpudotuksella. Erillisrungosta on siirrytty itsekantavaan koriin, minkä autonvalmistaja kertoo tuntuvan myös dynaamisena ajotuntumana.

- Jämäkkä tämä on todella. Ison auton tuntu. Isojen pyörien ansiosta räminätkään eivät kuuluu. Tämä ei hötkyile minnekään myöskään asfalttitien montuissa, Kraft kehuu.

Kraftilla ei ollut juurikaan kokemusta automaattivaihteisista autoista ennen koeajoa, mutta hän viehättyi suuresti Sorenton huomaamattomaan vaihtamiseen. Alkukiihdytyksissä on pieni viive, mutta senkin voi halutessaan ohittaa käsipelin.

Kuten aina isoilla maastureilla, kaupungeissa pysäköinti on haasteellista. Ahtaisiin parkkiruutuihin leveän ja pitkän auton sovittaminen on erittäin hankalaa, eikä takakulmiin näe kunnolla. Muuten näkyvyys on korkealta hyvä, suurille peileille iso kiitos.

Täydet viisi tähteä Euro NCAP -kolaritestissä on osoitus turvallisuudesta. Seitsemän vuoden takuu on puolestaan markkinoiden pisin. Huoltoväli - yksi vuosi tai 20 000 kilometriä - on keskitasoa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.