Onko Jaguar XF liiankin hieno?

Kosketus Jaguar XF:n kylkeen on hämmentävä. Kissapeto on 75-prosenttisesti alumiinia, mikä tekee siitä yhtä aikaa notkean, sitkeän ja erittäin kevyen.

XF näyttää arvokkaammalta kuin se onkaan. Onko se sitten hyvä vai huono asia, onkin jo vaikeampi kysymys.

Jagge-malliston keskimmäinen, XE:n ja XJ:n väliin sijoittuva sedan on ennen kaikkea bisnesauto, joten suhdannevaihtelut vaikuttavat varmasti myös siihen, miten johtajat tohtivat sitä itselleen valita.

Uusi XF on heti tunnistettavissa edeltäjänsä seuraajaksi, vaikka 83 prosenttia osista ja ulkoiset muodot on pantu uusiksi.

Coupémainen porrasperämalli on vieläkin pitkä, 4,95-metrinen, vaikka kokonaismitasta on tingitty seitsemän milliä. Ilmanvastuksen pienentämiseksi korkeudestakin on nipistetty kolme milliä, mutta olennaisinta on akselivälin runsaan viiden sentin kasvu.

Takamatkustajien polvi- ja pääntila on selvästi aiempaa suurempi, joten peräkkäin mahtuu helposti kaksi pitkääkin ihmistä.

Tavaratila on syvä, ja sitä voi laajentaa kolmessa osassa, mutta kontin muotoilu ja penkinkaatovipujen käyttö ei yllä parhaimpien perheautojen tasolle. XF Sportbrake -farmari jää ainakin tauolle tuotannosta.

Auton takaosan jousituksessa on painotettu mukavuutta, kun taas Jaguar F-Typestä kopioitu etupyörien kaksoistukivarsikiinnitys takaa urheilullisen ohjaustuntuman kovassakin vauhdissa.

Kuljettajan ja etumatkustajan välissä on poikkeuksellisen korkea keskikonsoli, millä on haettu ison auton tunnelmaa. Siinä on onnistuttukin, koska leveyssuunnassa on riittävästi tilaa.

Edeltäjämallista on säilytetty tunnusmerkkejä, joista mieleenpainuvimpia ovat varmasti starttinapin painallusta seuraava reunojen puhallinsuuttimien ja keskikonsoliin kätketyn pyöreän vaihteenvalitsimen esiintulo.

Lähes kaikki XF:n ostajat valinnevat tämän kahdeksanportaisen automaattivaihteiston, vaikka uuteen kahden litran "pikkudieseliin" tulee tarjolle myös kuusilovinen käsiaski, jolla kulutuslukema painuu alimmillaan 4,0 litraan sadalla.

ZF:n valmistama automaattivaihteisto toimii ihailtavan huomaamattomasti. Siitä on kaksi eri versiota, joista toinen on varattu voimakkaimpien moottoreiden jatkeeksi.

Uudesta Ingenium-moottoriperheestä pääsimme kokeilemaan nelisylinteristä kahden litran dieselmyllyä. Koeajossa oli tehokkaampi 180 hevosvoiman versio, mutta vielä hivenen pienempi kulutus luvataan 163-heppaiselle painokselle.

Tämä moottori osaa taloudellisen ajon ilmeisen hienosti, sillä käyntinopeus pysyy tavallisessa ajossa erittäin matalana. Toisaalta hiukankin rivakampi kaasupolkimen painallus herättää koneen kiihdytykseen. Muuten siitä ei ääntä juuri tulekaan.

Raakaa voimaa tarjoavat eniten kolmilitraiset kuusisylinteriset myllyt, joista mekaanisesti ahdettu bensiinimoottori tuottaa 340 tai 380 hevosvoimaa ja kahden turbon dieselkone 300.

Maukkain ajokokemus tuli isolla dieselillä, jonka valtava 700 newtonmetrin vääntömomentti on käytössä jo 2 000 kierroksen käyntinopeudessa.

Kun se yhdistetään tanakkaan, sähkömekaanisesti tehostettuun ohjaukseen, ajokokemus on sanalla sanoen nautinnollinen. Takavedon lisäksi voi valita nelivedon – ensin isoon bensakoneeseen.

Auto vaikutti sangen hiljaiselta. Urheilullisimmat 20-tuumaiset pyörät tosin ilmoittivat olemassaolostaan karkealla asfaltilla.

Häiritsevin ääni tuli ilmastointilaitteesta, joka puhkui viilennystä ohjaamoon. Säädöissä olisi korjaamista, sillä matkustajia uhkaa vilustuminen.

Kokeiltu : Jaguar XF 2.0 Ingenium Diesel 180 R-Sport

Neliovinen, porrasperäinen, iso perheauto viidelle.

Nelisylinterinen 2,0-litrainen turboahdettu dieselmoottori. Teho 180 hevosvoimaa. Sammutusautomatiikka vakiovarusteena.

Kahdeksanportainen automaattivaihteisto, takapyörät vetävät.

Kiihtyy nollasta sataan 8,1 sekunnissa.

Polttoaineenkulutus 4,3 litraa sadalla kilometrillä.

Hiilidioksidipäästöt 114 grammaa kilometrillä.

Valmistettu Englannissa.

Hinta vahvistamatta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Jaguar XF on kevyt mutta nopea kissapeto