Opel Astra GTC pullistelee

Teinipojan päiväuni, eikä ihan mahdoton vähän vanhemmallekaan. Voimaa nimittäin riittää - sen huomaa etenkin talven liukkailla, kun etupyörät rouhivat liikkeellelähdöissä jäistä tienpintaa.

Jos Opel Astra GTC:tä katsoo suoraan edestä, sitä voi äkkiseltään luulla tavalliseksi viisioviseksi Astraksi. Mitä taemmas katsoja siirtyy, sitä selvemmin kolmiovisen coupén muskelit näkee.

Autonvalmistajan mukaan vain ulkotaustapeilien kotelot ja kattoantenni ovat korissa yhteisiä osia viisiovisen perusmallin kanssa.

 

Akseliväli on sentin pidempi, raideväli takana kolme ja edessä neljä senttiä leveämpi. Maavarasta on taas tingitty sentistä puoleentoista verrattuna viisioviseen malliin. Näillä Opel Performance Centerin (OPC) kehittämillä joustintuilla, jota aiemmin on käytetty vain Insignia OPC:ssä, ajo-ominaisuudet on hiottu todella kohdalleen.

Monesti autonvalmistajat kehuvat turhaankin, mutta tällä kertaa kehuille on todella katetta. 180 hevosvoiman tehot pysyvät kiihdytyksissä hallussa, eikä auto vetele mihin sattuu. Sellainen vaara etuvedon ja suuren tehomäärän kanssa nimittäin on.

 

Sporttisessa autossa pitää tinkiä hieman mukavuudesta, koska ominaisuudet sulkevat väkisin toisiaan pois. Silti meno maistuu yllättävän hyvin röykkyiselläkin tiellä. Alla ovat sentään suurehkot 18-tuumaiset kumit. Vielä kaksi tuumaa isommatkin GTC:hen saa.

Kokeiltavana olleen tehokkaimman moottorin kanssa varustetaso on Suomessa aina Sport, jolloin istuimet ovat urheilullista mallia. Lisävarusteeksi oli isketty vielä AGR-istuinpaketti, joka toi molempiin etuistuimiin runsaat säädöt ja pidennettävän reisituen.

Istuimet tukevat erittäin napakasti. Unten mailla köllöttelyyn ne voivat olla liiankin täräkät. Kuljettajan on hyvä tuntea tienpinnan vaihtelut, mutta etumatkustaja voi olla eri mieltä.

Keskikonsoli on niin muhkea, ettei kaasujalkaa pääse kunnolla lepuuttamaan matka-ajossa, jolloin vakionopeudensäädin voi huolehtia vauhdista.

 

Toinen häiritsevä yksityiskohta on käsijarrukahvan sijoittaminen liian lähelle vaihdevipua. Kahvan pää menee niin lähelle kepin juurta, etteivät sormet mahdu väliin. Lisävarusteena on saatavissa sähköinen seisontajarru, joka tuo paikalle pikkuruisen vivun.

Muuten ergonomia on oikein onnistunut. Istuma-asento on luonteva ja vaihdevalitsin sekä kyynärnoja sopivilla paikoilla.

Erittäin matalat sivuikkunat rajoittavat näkemistä yllättävän vähän, ja hyvät peilit paikkaavat puutteita.

Erittäin viistosti alas painuvan etupilarin kanssakin pystyy elämään ihmeen hyvin, mutta etenkin vänkärin puolella se peittää joskus kriittisiä kulmia risteyksissä. Siinä piilee kolaririski.

Kääntösäde on suurehko, joten parkkipaikalla pyörittely on kankeaa.

 

Tilat ovat positiivinen yllätys. Kolmiovinen vaatii aina pientä könyämistä takapenkille, mutta kun sinne pääsee, väljyyttä on ihmeen hyvin. Virtaviivaisesta muotoilusta huolimatta kahdelle normaalipituiselle aikuiselle jää aivan kelvolliset olot. Vain jalkaterien rako on niukka paksuille talvikengille.

Takakontin tilavuudeksi Opel ilmoittaa 380 litraa eli 40 litraa edellistä Astra GTC:tä enemmän ja 10 litraa viisiovista viistoperää enemmän. Korkea kynnys vaikeuttaa hieman lastaamista, mutta muuten ruuma on asiallinen tässä kokoluokassa.

Takaluukun avaaminen ei onnistu, ellei tiedä tarvittavaa jippoa. Se aukeaa, kun painaa Opel-logon alareunasta.

 

Tehokkaan sportin ostaja ei välttämättä piittaa suuresti kulutuslukemista, mutta tämän myllyn hankkijan kannattaa varautua tiheään tankkaustarpeeseen. Ankara, lähes 30 asteen pakkanen toki lisää janoa, mutta hieman vähemmällä pitäisi päästä.

Maltillisessa maantieajossakin 8,5 litran alittaminen keskikulutuksessa teki ajotietokoneen mukaan tiukkaa. Vastapainoksi auto lämpisi erinomaisesti.

Jos tämä kärry tuntuu pliisulta, kannattaa odottaa tovi. Kesällä myyntiin tulee GTC:n OPC-versio, jossa on tehoja hurjat 280 hevosvoimaa.