Miljoonia auton rotteloita hukassa - Valvontaa tehostettu ja Euroopan komissiokin huolissaan

Vuosittain 3,4–4,6 miljoonaa ajoneuvoa jää teille tietymättömille Euroopassa. Niitä ei siis ole kirjattu Euroopan autokantaan, EU-alueelta maastaviedyiksi, eikä romutetuiksi ajoneuvoiksi.

Luvut käyvät ilmi saksalaisen Öko-Institutin tuoreesta raportista. Instituutti on yksityinen ja riippumaton soveltavan ympäristötieteen tutkimuslaitos.

Parhaillaan Öko-Institut tekee Euroopan komission toimeksiannosta selvitystä siitä, miten niin sanottuun haamuauto-ongelmaan pitäisi puuttua. Romuautot ovat arvokkaita, mutta jos niitä ei kierrätetä oikein, ne ovat huomattava ympäristöriski. Näistä syistä komissio haluaa, että syyt kateissa oleviin romuautoihin selvitetään.

Vuonna 2000 voimaan tullut EU:n romuajoneuvodirektiivi määrää, että romuauton painosta oli vuoteen 2015 mennessä hyödynnettävä ja uudelleenkäytettävä 95 prosenttia.

Euroopan komission ympäristöasioista vastaavan tiedottajan Iris Petsan mukaan direktiivin jälkiarvioinnissa kävi ilmi, että merkittävimpiä ongelmia ovat romuautojen laiton käsittely ja vienti.

Sama ongelma on tiedostettu Suomessa jo pitkään.

– Tätä ei ole otettu ollenkaan vakavasti, eikä siihen ole kukaan tarttunut. Harmaa talous käyttää tilannetta hyväkseen, Suomen Autokierrätys Oy:n toimitusjohtaja Arto Silvennoinen harmittelee.

Romuautot ovat yksi niistä jätteistä, joiden kansainvälisiä siirtoja valvotaan tarkkaan. Tänä vuonna Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Tulli ovat tehostaneet valvontaa.

– Rajan yli yritetään viedä koko ajan autoja, jotka ovat siinä rajalla, täyttävätkö ne käytetyn auton kriteerit vai ovatko ne romuautoja, ylitarkastaja Hannele Nikander Sykestä sanoo.

Viejällä on uudistuneen lainsäädännön myötä velvollisuus osoittaa, ettei siirrettävä aine tai esine ole jätettä. Ajoneuvojen kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että viejän pitää esittää joko katsastustodistus tai ”korjauskelpoinen ajoneuvo” -todistus, muuten ajoneuvo ei liikahda ulkomaille.

– Kun käytettyjä autoja viedään Afrikkaan, niin niitä saattaa olla kontissa 3–4. Muutoin kontti on täynnä kaikkea muuta, esimerkiksi elektroniikkaa ja kulutustavaraa.

Kontin purkaminen ja autojen tarkastaminen on siis suuri operaatio.

– Sen takia viejiä on yritetty ohjeistaa, että paperit olisivat valmiiksi kunnossa.

Suomessa auton voi poistaa käytöstä joko romuttamalla tai tekemällä väliaikaisen liikennekäytöstä poiston.

Liikennekäytöstä poistoja tehdään Silvennoisen mukaan suunnilleen saman verran kuin romutuksia, noin 65 000 viime vuonna.

– Kun tilastoja katsoo, niin valtaosa liikennekäytöstä poistoista jää pysyviksi, hän sanoo.

Liikennekäytöstä poistettujen rekisterissä on jo lähes 800 000 autoa.

Toimialajohtaja Olli Lindroos Trafista näkee haamuauto-ongelman erityisesti ympäristö-, ei rekisterinpidon ongelmana.

– (Romuautojen) kierrätysaste on koko ajan nousussa, mutta melko huonohan se vielä on.

Hän uskoo Trafin uuden hinnoittelun edistävän omalta osaltaan sitä, että romutettavaksi joutava auto päätyisi viralliseen kierrätysjärjestelmään.

– Liikennekäytöstä poiston yhteydessä veloitetaan nykyään sekä poiston että oton hinta.

Lopullinen poisto romuttamalla on auton omistajalle ilmaista, liikennekäytöstä poisto maksaa kuusi euroa.

Osana Öko-Institutin selvitystä eri sidosryhmät ja myös kansalaiset voivat vastata kyselytutkimukseen 21. syyskuuta mennessä. Selvityksen tulokset on määrä julkaista ensi kesänä.

Romuautot ongelmajätteenä – miljoonia litroja vaarallisia nesteitä

Väärinkäsiteltynä romuauto on ongelmajätettä useista syistä.

Maahan valuneena tai poltettuna moottoriöljy sekä väärinkäsitellyt, ilmastointilaitteissa käytetyt HCFC-yhdisteet, jotka heikentävät otsonikerrosta, ovat sekä ympäristö- että terveysriski.

Kun romuauto kierrätetään oikein, esikäsittelyssä se kuivataan eli siitä poistetaan nesteet. Jokaisesta romuautosta poistetaan 6–12 litraa nesteitä (muuta kuin polttoainetta). Jos 3,4–4,6 miljoonaa romuautoa jää kateisiin vuosittain, niin käy myös kymmenille miljoonille litroille vaarallisia nesteitä.

Huolenaiheita ovat myös esimerkiksi lyijyhappoakkujen happojen vääränlainen käsittely tai romuautojen muoviosien polttaminen.

Suomessa ei ole lyijyakkujen kierrätyslaitosta, vaan kaikki akut viedään kierrätykseen Ruotsin ja Viron lyijyjalostamoihin.

Nykyisin EU:n romuajoneuvodirektiivi kieltää vaarallisten aineiden, kuten lyijyn, elohopean, kadmiumin ja kuudenarvoisen kromin käytön autonvalmistuksessa.

Lähde: Öko-Institut ja Syke.