Neljä rinkulaa keulassa muttei kuitenkaan Audi

Tämän auton ympärillä riittää kummastelijoita ja kyselijöitä. Sen keulassa komeilevat tutun näköiset neljä ympyrää, mutta silti se ei ole Audi.

– Olen monesti miettinyt, että pitäisi painaa jokin lappu, jota jakaa, ettei tarvitsisi aina selittää, auton omistaja, pieksämäkeläinen Esko Kuisma, 70, huokaa.

Kuisman omistama sinivalkoinen kaunotar on kaksiovinen coupé Auto Union 1000 S vuosimallia 1962. Sen keulassa ruplattaa 50-hevosvoimainen, yksilitrainen, kolmisylinterinen kaksitahtimoottori. Voima välittyy etupyörille, mikä oli 1960-luvun alussa vielä harvinaista.

Kaksitahtinen voimanlähde ja sen vaatima bensiinin ja öljyn sekoittaminen käytännössä estivät auton yleistymisen. Kovana pakkastalvena 1962–1963 tuli paljon moottoririkkoja ympäri Eurooppaa.

Autonasentajaksi opiskelleelle Kuismalle auton erikoiset tekniset ratkaisut eivät ole olleet ongelma.

– Ehdottomasti pitää osata asennoitua. Se ei ole perusvolkkari.

Joka pojan autoa Kuisma ei ole halunnutkaan. Hän on viehtynyt vanhoihin autoihin, joita muilla ei ole. Perheen viidestä autosta uusin on Maija-vaimon Cadillac Seville vuosimallia 1993.

Pieksämäelle ja Kuisman perheeseen Auto Union -yksilö tuli jo 43 vuotta sitten.

– Helsingin Sanomissa oli myynti-ilmoitus huhtikuun alussa 1972. Helsingin Malmilla oli myynnissä juuri sellainen auto, mitä oli kaivattu, Esko Kuisma muistaa.

Hän oli perehtynyt auton erikoisuuksiin kahden yksilön verran vuosimalleilla 1956 ja 1959.

– Aina kehitystä koetettiin päivittää. Tämä vaikutti olevan siinä vaiheessa jo jotakuinkin huipulla, vaikka viimeisessä 1964 tehdyssä versiossa olivat levyjarrut, jotka tästä puuttuivat.

Alun perin auto oli tiilenoranssi, mutta vuonna 1976 Kuisma maalautti sen isänmaan väreihin.

– Tämä ei ole museoauto. Museoajatus on ihan hyvä, mutta tässä ei ole lähdetty hakemaan jokaista pultin kantaa alkuperäiseksi. Toimivuus ja ehjä kokonaisuus ovat olleet tärkeitä.

Vuoteen 1978 saakka auto oli ympärivuotisessa käytössä, mutta sen jälkeen se on saanut levätä talvet. Kesäisin mittariin on pyörähtänyt vain noin tuhat kilometriä suvessa.

– Tänä kesänäkin käväistiin Puruveden ympäriajossa.

Noin 4,23 metriä pitkä auto on moottorin tehoon nähden varsin jykevärakenteinen, Kuisman mielestä suorastaan ylivahva.

– Painoa on tullut lisää, kun ei pystytty tarkkaan laskemaan, mikä mihinkin riittää. Saattaisi riittää millin pelti, mutta on laitettu varalta kaksimillistä.

Sisälle kantautuu ajossa yllättävän vähän moottoriääniä. Huippunopeudeksi luvataan noin 130 kilometriä tunnissa, mutta Kuisma ei halua rääkätä silmäteräänsä äärirajoille.

Monista erikoisuuksista ehkä eniten ajoon vaikuttavat vapaakytkin ja rattivivusta vaihdettavat vaihteet.

– Katsastusmiesten ikäpolvikin on nuorentunut. Jonkin verran pitää keskustella katsastuksessa, ennen kuin lähdetään liikkeelle, Kuisma hymähtää.

Vapaakytkinjärjestelmä mahdollistaa vaihtamisen ilman kytkinpoljinta, paitsi liikkeelle lähtiessä.

Auto Union pysynee suvussa, sillä Mikkelin Anttolassa asuva Maarit Honkavuo on ilmoittanut isälleen halukkuudestaan säilyttää ja ylläpitää autoa.

– Pitää tehdä huoltokirjan ensipainos, Esko Kuisma suunnittelee.

Nimet : Sekava neljän merkin historia

Auto Union -yhteenliittymän muodostivat vuonna 1932 neljä saksalaista automerkkiä: Horch, Audi, DKW ja Wanderer, mutta sekavassa ja muun muassa toisen maailmansodan sotkemassa historiassa Auto Union automerkkinä tuli käyttöön vasta 1957.

Logon neljä rinkulaa kuvasivat yhteenliittymän jäsenmäärää.

Yhä elossa oleva Audi-nimi sai alkunsa vuonna 1910, kun Horchin perustanut August Horch joutui keksimään uuden nimen entuudestaan varatun Horchin tilalle. Latinankielen sana "audi" on käännös saksan kielen sanasta "horch", suomeksi "kuuntele".

Ensimmäisen Audi-merkkisen F103-mallisarjan tuotanto alkoi 1965.

Ajokkini-palstalla esitellään omistajilleen tärkeitä autoja ja muita kulkuvälineitä. Lähetä juttuvinkki: teemat@savonsanomat.fi tai soita (017) 303 376.