Perävaunun vetäminen on melkoista matematiikkaa

Perävaunun luvallinen vetäminen henkilö- tai pakettiautolla ja B-luokan henkilöautokortilla on melkoista matematiikkaa, jossa homma voi olla kiinni muutamasta kilosta.

Kevyet, jarruttomat peräkärryt ovat 750 kiloon saakka luvallisia, mutta silloinkin on varmistettava kyseisen auton rekisteriotteesta, mikä on suurin sallittu kytkentämassa ilman jarruja. Tavallisessa henkilöautossa se on tyypillisesti alle 750 kiloa, joten perävaunun ja siihen kasattavan kuorman painolla on väliä.

– Täytyy muistaa, että kevytperäkärry on kevyt. Jos lähdetään viemään tiiliä ja betonisäkkejä, aika nopeasti saa ylilastauksen, varoittaa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen.

Tavallisella perheautollakin saa tyypillisesti vetää noin 1 500–2 000 kilon jarrullista perävaunua, mutta jos taskussa on vain B-luokan ajokortti, on selvitettävä monta asiaa. Selvittelyssä sekä auton että perävaunun rekisteriotteet ovat välttämättömiä. Vaunua lainattaessa tai vuokrattaessa on oltava valppaana.

Esimerkiksi hevoskuljetuksissa B-kortti saattaa juuri ja juuri riittää, jos vetoauto on kevyehkö ja vedettävä traileri pienehkö – esimerkiksi puolentoista hevosen vaunu.

Sama pätee pieneen, kevyesti varustettuun matkailuvaunuun. Runsaammalla varustelulla sama vaunu voi käydä liian raskaaksi.

– Keskustelufoorumit eivät välttämättä ole oikeita paikkoja selvittää asiaa. Sieltä voi tulla hyviä vastauksia, mutta näissä kannattaa kääntyä Trafin verkkosivuille. Sivuiltamme löytyy, mitä vaaditaan ja millainen kaluston pitää olla, Pohjonen neuvoo.

B-korttilaisella yhdistelmän kokonaismassa eli auton ja perävaunun suurimmat luvalliset yhteenlasketut lastatut painot eivät saa olla yli 3 500 kiloa, jos perävaunu painaa yli 750 kiloa. B96-luokan kortilla vastaava painoraja on 4 250 kiloa.

BE-luokan ajokortilla saa kuljettaa jo huomattavasti tuhdimpaa kuormaa, sillä molempien – sekä auton että vaunun – kokonaismassa saa olla enintään 3 500 kiloa. Yhteispaino voi siten nousta jopa 7 000 kiloon.

Tällöinkin kuljettajan on kuitenkin noudatettava rekisteriotteissa mainittuja rajoja, eli perävaunuunkin saa lastata vain sen verran, ettei sen paino ylitä sille annettua kokonaismassaa.

Aivojumpan haastetta lisää se, että ajokortin riittävyys kuljettamiseen lasketaan siis ”paperipainojen” eli vetoauton ja perävaunun rekisteriotteissa mainittujen kokonaismassojen perusteella, kun taas kyseisen auton perään luvallinen kytkentämassa mitataan vaa’alla perävaunun ja kuorman todellisten painojen mukaan.

Punnituspalveluja tarjoavat esimerkiksi monet katsastusasemat.

Jos lompakossa on vain B-luokan ajokortti ja on hankkimassa autoa, eikä raaskisi korottaa korttia autokoulussa BE- tai B96-luokkaan, vaikka vetojuhdalle olisi tarvetta, ostotilanteessa auton tekniset tiedot kannattaa lukea tarkkaan.

Moottorin iskutilavuudella ja tyypillä, auton korimallilla, vetotavalla sekä jopa vaihteistotyypin ja varustetason valinnalla on merkitystä, millaisia massoja autolla saa vetää ja miten korkeaksi ne auton painon nostavat.

Dieselmoottoreissa on vetohommiin sopivasti suurempi vääntömomentti, mutta ne ovat myös painavampia. Nelivetoisissa ja automaattivaihteisissa autoissa taas on enemmän massaa kuin kaksivetoisissa ja käsivaihteisissa verrokeissa.

Mitä runsaampi varustelu autossa on, sitä suuremmaksi kasvaa painokin.

Painorajojen ylityksiä suurempana ongelmana Pohjonen pitää sitä, että kevytkärry on yleensä vähällä käytöllä.

– Valtaosan vuodesta se seisoo mökillä kuusen alla tai takapihalla käyttämättömänä.

Ennen liikkeelle lähtöä tulisikin tarkistaa huolella, että kaikki valot toimivat kunnolla.

Kesärenkaissa on oltava vähintään 1,6 milliä kulutuspintaa, ja renkaiden tulee olla mitoiltaan, rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan samanlaisia. Varminta on, jos molemmilla puolilla on samanmerkkiset ja -malliset renkaat. Ilmanpaineet tulee tarkistaa.

Lakkautetun liikkuvan poliisin entisenä viestintäpäällikkönä ja ylikonstaapelina Pohjosella on hyvä tuntuma, mitä tiellä tapahtuu.

– Muistan poliisiajoilta usean tapauksen, jossa pohjalevy oli jotain filmivaneria. Kun vaneri oli aikojen saatossa kosteassa tarpeeksi muhinut, ja siihen lyötiin lekatiilikuorma päälle, kuorma tuli ensimmäisessä heitossa pohjasta läpi.

Ei riitä, että kuljetuskalusto on kunnossa. Kuljetettava tavara on myös kiinnitettävä tukevasti.

Perävaunu on kuormattava niin, ettei kuorma voi aiheuttaa haittaa muulle liikenteelle, vahingoittaa omaisuutta tai pudota tielle.

– Ainakaan avokärryssä ei saa olla mitään irrallista tavaraa, periaatteessa ei edes haravoituja lehtiä. Nekin pitäisi peittää pressulla tai kuomulla, Pohjonen sanoo.

Kuorma ei saa mennä perävaunun laitojen yli sivusuunnassa. Poikkeuksena on vene.

Takaa kuorma saa ylittää perälaidan enintään kahdella metrillä. Yli metrin ylittävä kuorma on merkittävä punaisella tai keltapunaisella lipulla, pimeässä tai hämärässä punaisella valaisimella.

Peräkärryn kuormaus aloitetaan edestä niin, että painopiste säilyy mahdollisimman alhaalla ja keskellä. Painavimmat esineet laitetaan akselin päälle, ja lopuksi kuorma sidotaan kunnolla kiinni.

Lasti kannattaa sitoa huolella myös kuomullisissa kärryissä, jotta tasapaino pysyy samanlaisena koko matkan. Kuorma kannattaa sitoa etupäätyä vasten, mikäli se on mahdollista.

Sidonnassa tulee käyttää vain hyväkuntoisia ja laadukkaita sidontaliinoja. Edes osittain rikkoutuneita ei pidä käyttää. Sidontaliinat tulee säilyttää kuivassa ja ilmavassa paikassa.

Tyypillinen virhe on lastata kärry liian takapainoiseksi.

– Kuorma ei saa olla takapainoinen, ettei käy niin, että vetoaisa rupeaa jopa nostamaan auton taka-akselia ilmaan. Silloinhan yhdistelmästä tulee täysin mahdoton hallita, Pohjonen varoittaa.

Vaunun kanssa kannattaa varata tavallista enemmän pelivaraa. Kohtelias autoilija päästää silloin tällöin takana olevan jonon ohitseen.

 

Jos jutun grafiikka näkyy huonosti, katso se täydessä koossa pdf-tiedostona tästä.

 

Määräykset : Vaunun paino auton mukaan

Mikäli kytkentämassatiedot eivät selviä auton rekisteritiedoista, noudatetaan yleismääräystä, jonka mukaan jarruton eli O1-luokan perävaunu saa kuorman kanssa painaa puolet vetoauton omasta eli ilman kuormaa olevasta massasta, mutta kuitenkin enintään 750 kiloa.

Jarrullinen eli O2-luokan perävaunu saa kuorman kanssa painaa vetoauton kokonaismassan eli täyteen lastatun painon verran, mutta kuitenkin enintään 3 500 kiloa. Pakettiautolla sääntö on muuten sama, mutta vetoauton kokonaismassa voidaan kertoa 1,5:llä.

O1-luokan perävaunuja ei tarvitse katsastaa, O2-luokan vaunut on katsastettava kahden vuoden välein.

Autoille on määritelty myös suurin sallittu aisapaino eli vetokoukkuun kohdistuva paino. Se saa olla enintään neljä prosenttia perävaunun kytkentämassasta tai 25 kiloa. Suurempi paino ratkaisee. 750 kilon painoisella kevytperäkärryllä aisapaino saa olla 30 kiloa.

Perävaunun kanssa suurin sallittu nopeus on 80 kilometriä tunnissa. Jos vaunussa ei ole jousitusta, maksiminopeus on 60.

Uusissa autoissa valoisaan aikaan ovat päällä vain huomiovalot eli päiväajovalot. Tällöin auton takavalot eivät ehkä pala, eikä perävaununkaan valojen tule silloin palaa.

Liikenneturvallisuuden kannalta on parempi kytkeä ajovalot aina päälle, jotta ajoneuvoyhdistelmä tulee huomatuksi.