Pyöräilijä on autojen armoilla

- Vaikka minulla on kuinka etuajo-oikeus, se ei paljon lämmitä, jos törmäys tulee, hymähtää kuopiolainen Kari Nieminen , aktiivinen pyöräilyn harrastaja.

Hän on viettänyt paljon aikaa satulassa etenkin kuuden viimeksi kuluneen vuoden aikana. Kokemusta on karttunut pyöräilytapahtumista Suomen lisäksi muun muassa Italiasta.

- Oma kokemukseni on, että pyöräilijään suhtaudutaan siellä eri tavalla kunnioittaen kuin Suomessa. Täällä on välillä sellainen tunne, että on lainsuojaton varsinkin, jos ajaa ajoradan vieressä. Se aiheuttaa monelle autoilijalle pakkomielteen ohittaa pyöräilijä missä tahansa.

Omista kokemuksista vaarallisimpia oli ylileveää lavettia vetäneen rekan ohitus juuri ennen risteystä Etelä-Kuopiossa.

- Lavetin reuna meni ihan pääni vierestä. Se todella säikäytti. Sekin oli tavallaan ihan hölmö juttu, koska risteykseen oli enää 30-40 metriä. Jos kuljettaja olisi pikkuisen malttanut, se olisi vienyt hänen ajastaan vain kaksi kolme sekuntia.

Nuoret naiset karttavat kypärää

Nieminen huomauttaa, että hän ajaa kapearenkaisella maantiepyörällään yleensä noin kolmeakymppiä, joskus selvästi lujempaakin.

- Samalla tavallahan pitää malttaa, jos edessä on traktori tai muu hidas ajoneuvo.

Hän tosin sanoo huomanneensa, että sama kiire ja suvaitsemattomuus vaivaa autoilijoita keskenäänkin. Hermostutaan aivan älyttömistä asioista ja tehdään järjettömiä ohituksia.

- Se on asennekysymys. Pitäisi huomioida toiset paremmin.

Nieminen näkee riskit paitsi satulasta myös työssään anestesia- eli nukutuslääkärinä. Mehiläisen sairaalan lisäksi hän työskentelee tiiviisti Itä-Suomen lääkäri- ja pelastushelikopteri Ilmarissa.

- Siinä näkee, että vahinkoja sattuu ja että tietyissä tilanteissa kypärästä olisi ollut merkittävää apua.

Hän kummastelee, että etenkin kampauksiaan suojelevat nuoret naiset näyttävät vieroksuvan pyöräilykypäriä, vaikka ne ovat hänen mielestään nykyään tyylikkäitä ja hyvin istuvia.

- Onnettomuus ei ole aina kiinni siitä, osaako itse ajaa.

Alamäki ja risteys paha yhdistelmä

Niemiselle kertyy vuodessa pyöräilykilometrejä noin viisituhatta, eikä hänkään ole välttynyt kokonaan vahingoilta. Neljä vuotta sitten hän teloi kaatuessaan olkapäänsä, polvensa ja kyynärpäänsä, eivätkä olkapään nivelsiteet ole palanneet ennalleen vieläkään.

- Sanotaan, että on kahdenlaisia pyöräilijöitä: niitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka eivät ole vielä kaatuneet, Nieminen naurahtaa.

Pahimpia paikkoja hänen mielestään ovat alamäet, joissa pyörätie risteää autotien yli.

- Kun ajetaan ryhmässä, pitää olla tosi tarkkana. Jos edessä oleva tekee äkkiliikkeen, takaa tuleva ajaa helposti päälle.

Autoilijoita hän valistaa, etteivät pyöräilijät aja välttämättä autotiellä piruuttaan vaan ehkä turvallisuussyistä.

- Pyörätiellä voi olla alueita, joissa on paljon risteäviä sivuteitä tai voi liikkua paljon lapsia. Suvaitsevaisuutta ja molemmin puolin toistensa huomioon ottamista tarvitaan. Erityisesti ohitustilanteissa on oltava riittävä marginaali.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.