Tiesitkö, ettei pyöräilykypärää pidä kolhia huvikseen?

Kuopiolainen Arja Huuskonen ei lähde pyöräilemään ilman kypärää.

– Joskus olen lähtenyt kotoa ja polkenut muutaman metrin, kunnes olen tajunnut, että olen ihan alaston, koska kypärä puuttuu. Sitten olen mennyt hakemaan sen.

Useampi kuin joka toinen suomalainen pyöräilee vielä "alasti", vaikka kypäränkäyttö onkin Liikenneturvan laskentojen mukaan kymmenkertaistunut 1990-luvun alusta.

Viime vuonna pyöräilykypärää käytti 43 prosenttia pyöräilevistä. Eniten kolhuilta suojauduttiin Uudellamaalla, jossa kypärällisten osuus oli peräti 69 prosenttia. Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla vain noin joka viides suojasi päätään.

– Ei tiedä yhtään, mitä sattuu. Olen kerran kaatunutkin pyörällä. Oli kypärä päässä, mutta sattui vain olkapäähän. Jos sattuu päähän, sattuu pahasti, Huuskonen tietää.

Huuskosen kokemus on hyvin tilastojen mukainen. Useimmin polkupyörällä kaadutaan ilman, että törmätään muihin. Vakuutusyhtiö Ifin mukaan joka neljäs pyöräillessä loukkaantunut on 47–60-vuotias nainen. Useimmiten loukataan polvea ja muita raajoja.

Liikenneturvan mukaan valtaosassa onnettomuuksista selvitään terveyskeskuskäynnillä, mutta joka kymmenes onnettomuus on vakavampi. Kuolleita tulee vuosittain 20:n molemmin puolin. Aikuisilla päävammat aiheutuvat useimmiten tiehen iskeytymisestä, lapsilla autoon törmäämisestä.

– Iäkkäillä motoriikkaan alkaa tulla ketteryyden häviämistä ja tasapainon heikkenemistä. Se herkistää kaatumisille, ja kehon haurastuminen taas aiheuttaa sen, että vammautuminen on herkempää ja kohtalokkaampaa, Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen kertoo.

Tieliikennelakia ollaan uudistamassa, ja samalla pohditaan, mitä tehdään vuonna 2003 voimaan tulleelle kypäränkäyttövelvoitteelle. Nykyisin kypäränkäyttövaatimus on suositusluontoinen. Sitä "on yleensä käytettävä", millä kuvataan sitä, ettei poliisi voi antaa sakkoa, vaikkei sitä käytettäisikään.

Lakiuudistuksessa on kolme mahdollisuutta: velvoite voidaan poistaa kokonaan, se voidaan pitää ennallaan, tai sitä voidaan kiristää sakottamisuhalla.

Pyöräilijöiden etujärjestössä Pyöräliitossa toivotaan kypärävelvoitteesta luopumista.

– Jos kypäränkäyttöön ruvetaan velvoittamaan vielä nykylakia vahvemmin, on riski, että ihmiset lopettavat pyöräilyn. Jo nykyinen laki vaikuttaa niin, olen kuullut ihmisiltä paljon sellaisia viestejä, Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistinen sanoo.

Koistisen mielestä tärkeintä on kansanterveyden kannalta pyöräilyn lisääminen.

Koistinen sanoo, että kypärää kannattaa käyttää ja sitä on syytä pitää esillä valistuksessa, mutta hänen mielestään tärkeämpiä asioita liikenneturvallisuudelle ovat esimerkiksi risteykseen tulevan nopeus ja alkoholin määrä veressä.

Suomen ainoan pyöräilykypärävalmistajan, sastamalalaisen Epsiran materiaalijohtaja Raimo Tihveräinen sanoo olleensa nykyistä sanktioimatonta lakia vastaan, "koska Suomi on kieltoyhteiskunta muutenkin". Hänen mielestään lakia ei kuitenkaan pitäisi muuttaa.

– Tämä laki antaa kouluille ja päiväkodeille työkalun, että ne voivat vaatia lapsen tulevan kypärä päässä. Ymmärrän, että laissa ei ole sanktiota, koska miten sitä valvottaisiin? Eihän pyöräillessä ole pakko pitää henkilöllisyystodistusta mukana. Miten oikea henkilö saisi sakon? Tihveräinen kysyy.

Moni ei ymmärrä, että pyöräilykypärää pitää kohdella hyvin, Tihveräinen sanoo.

– Kun kypärä tipahtaa ohjaustangosta tai hattuhyllyltä, tai lapset käyttävät sitä potkupallona ja koirat puruleluna, siihen tulee mikromurtumia. Se hajoaa jok'ikisestä iskusta – pikkuhiljaa aina enemmän ja enemmän.

Tihveräisen mukaan noin 98 prosenttia pyöräilykypäristä on valmistettu EPS:stä (expanded polystyrene) eli laajentuneesta solupolystyreenistä, jota Epsirakin käyttää. Puhekielessä käytetään yhä styroxia edesmenneen tuotemerkin mukaan.

– EPS:ssä on soluja, jotka ovat sintraantuneet yhteen eli ovat toisissaan kiinni. Kun isku tulee, iskuenergia menee siihen, että solut irtoavat toisistaan, eikä EPS johda sitä kalloon. Kypärähän toimii rikkoutumalla. Jos kypärä ei rikkoudu, silloin se ei toimi.

Kolhuista syntyvien murtumien vuoksi kypärä tulisi uusia muutenkin kuin onnettomuuksien jälkeen. Vaikeus on se, ettei kukaan – edes Tihveräinen – pysty sanomaan, milloin se tulisi tehdä, koska se ei näy ulospäin.

– Uskon, että tulevaisuudessa tulevat sellaiset tuotteet, jotka ilmaisevat, milloin kypärä on kunnossa ja milloin ei.

Ruotsalainen Hövding on tuonut myyntiin autojen turvatyynyn tapaan toimivan kaulurin, joka laukeaa pyöräilijän pään suojaksi törmäyksen sattuessa.

– Ruotsalainen keksintö on mielenkiintoinen, mutta se on hirvittävän kallis, Tihveräinen arvioi.

Suomessa Hövdingin kaulurista pitää maksaa lähes 300 euroa, kun halvimpia kypäriä kaupataan noin 10 eurolla.

– Kympillä ei tehdä kunnon kypärää. Edes kiinalaiset eivät pysty siihen, Tihveräinen sanoo.

Sovitus : Pelkästään pään ympärysmitta ei ratkaise

Hatut ovat yleensä joustavia ja sopivat erimuotoisiin päihin, mutta pyöräilykypärän lestin sopivuus on kokeiltava.

Kypärän pitää istua mukavasti keskellä päätä, takaraivolla siitä ei ole hyötyä. Otsaan kohdistuu eniten iskuja.

Kypärä säädetään sovituspannan tai -palojen avulla sopivaksi. Hihnat ohjataan kulkemaan korvien molemmin puolin.

Leukahihna ja lukko säädetään lopuksi niin, että kiinnitys tuntuu mukavalta ja tukevalta. Tällöin leukahihnan väliin mahtuu vain yksi tai kaksi sormea.

Kypärän tulee olla kunnolla kiinni, koska samassa kolarissa päähän voi tulla useita iskuja.

EU:ssa pyöräilykypärien on oltava EN 1078 -standardin mukaisia ja CE-merkittyjä. CE-merkinnällä varustettu kypärä on läpäissyt iskuvaimennustestin.

Kypärissä on vaihteleva määrä reikiä, mutta niillä on käytännössä merkitystä vain kypärän ulkonäölle. Tuuletus tapahtuu otsan ja kypärän välistä. Syvät urat auttavat hengittävää kypärää hakevia.

Lähteet: Liikenneturva, Raimo Tihveräinen/Epsira

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.