Hymy-Kalle, kaivokset ja lavatanssit: Virtasalmea kesälämmöllä

Virtasalmi on kunta sisimmän Savon sydämessä, todellinen kesäpitäjä. Vajaan kahdentuhannen asukkaan seutukunta puhkeaa vilkkaaseen elämään, kun kaikki 500 kesämökkiä täyttyvät lomailijoista lämpimän vuodenajan tultua.

Tänä juhannuksena Virtasalmi näytti kesäilmeensä myös viidelle juhannustyttöehdokkaalle, jotka viettivät siellä kokonaisen kauniin päivän.

Virtasalmi näytteli tytöille kaivoksiaan ja louhoksiaan, esitteli Myllyn Kallen ja seudun suurimman aidon maalaispirtin, tutustutti kuntalaisten käsitöihin ja upeaan kirkkoon sekä valitsi lopulta Savolle juhannusneidon vuodelle 1980.

Juhannusneidon nauha päätettiin antaa iloiselle vaajakoskelaiselle tytölle, Tiina Lehtorannalle.

Ei Virtasalmen virkistyminen näytä aivan juhannustytöistä ja kesälomalaisista olevan kiinni. Moni pitkään hautunut siemen on parhaillaan kypsymässä valmiiksi. Palvelutalo, johon saadaan terveyskeskus, kunnan tilat, posti ynnä muuta saman katon alle, nousee piaikkoin harjaan keskelle kirkonkylää. Myös kauan kaivattu valaistu kuntorata valmistuu syksyllä.

Puuttuvat sisäliikuntatilat kulkevat parhaillaan lausuntokierrosta hallintoelimissä. Monitoimitalo liikuntasaleineen kuuluu nykyään joka pitäjään. Virtasalmi on tulossa vauhdilla peliin mukaan.

Syvälle maan uumeniin

Virtasalmi on kaivospitäjä. Virtasalmelaisest elelevät arvokkaasti kalkkiesiintymän päällä ja kuparia paikkakunnalla on louhittu jo vuodesta 1966. Virtasalmen dolomiitti, se kalkkikivi, sisältää magnesiumia ja on sen vuoksi erinomainen lannoituskalkki. Outokumpu Oy louhii Virtasalmella kuparia. Virtasalmen kupari on köyhää, louhitusta kivimäärästä saadaan vain noin 0,7 % kuparia. Silti se on kannattanut.

Nyt kuparikaivos vetelee viimeisiään. Kolmen vuoden sisällä kupari on lopussa ja Outokumpu Oy lopettaa kaivoksen. Työtä kaivos on antanut noin 60 ihmiselle.

Tyttöjen kanssa painuimme maan alle. Kypärät päässä ja työnjohtaja Jalo Pylkkänen asiantuntevana oppaana. Syvällä maan uumenissa, yli kahdensadan metrin syvyydessä, tutustuivat tytöt kaivosmiehen työympäristöön. Kaikille kaivosvierailu oli uutta ja kysymyksiä riitti. Yhteinen toteamus oli, että tekisipä hyvää olla kaksi viikkoa töissä kaivoksessa. Siis töissä, ihan tiukasti.

Onko teillä ollut sortumia? Miten ilmastointi on järjestetty? Millaiset työajat? – Meillä on kallio lujaa ja sortumia ei ole ollut. Kompressori puhaltaa raitista ilmaa alas, talvella lämmintä. Me teemme kahta vuoroa, yövuoroja ei ole. Antoisaa ja vaihtelevaa on kaivosmiehen työ, vakuutti Pylkkäsen Jalo.

Kantaväkeä

Niin kauan kuin nimi Virtasalmi voidaan kartalta lukea, joutuu niillä seuduin liikkuva juttusiin Kantasien kanssa. Vaikka Heikkisten väitetäänkin 1600-luvulla muuttuneen jostain syystä Kantasiksi, ei näiden ihmisten aitoutta voi epäillä. Kantaset ovat kantaväkeä.

Juhannustytötkin joutuivat Montolan kylään ja Pekkalan taloon, jossa isännöi kukapa muu kuin Kantasen Esko. 1840-luvulla rakennettuun pirttiin astuttaessa tuoksuivat portaanpielen juhannuskoivut, sisällä maistui vieraanvaraisuus.

Pirtin valtavaa aukeutta hallitsee iso kiviuuni, jonka päällä talon väki yhä vielä ottaa päivänokosensa. Uunille joutuu kipuamaan pitkin historiaa – pankkoportaat ovat peräisin savupirtistä, joka nykyistä mahtavampana kohosi samalla paikalla ennen vuotta 1847.

Pekkolan pirtti kertoo tarinoita talon aiemmista haltijoista. Esimerkiksi Jeremias Niilonpojan (1828-98) kahvihimo yltyi aikanaan sellaisiin mittoihin, että emäntä päätti piilottaa turmiollisen kahvipannun. Mutta nokkela isäntä löysi kätkön , ja aikansa kepillä sohittuaan sai arvoesineen putoamaan esiin kätköpaikasta. Jutun todiste, kuhmuinen pannu, lepää yhä Pekkalan uuninpankolla.

Tyylikäs, kaunis kirkko

Virtasalmella on uusi, vuonna 1978 vihitty kaunis, hillitty ja rauhaisa kirkko. Entiselle kirkolle kävi niin kuin monille vanhoille kirkoille: hiiltynyt musta risti muistuttaa seurakuntalaisia entisestä kirkosta, joka paloi 1976.

Seurakuntasisar Raili Ruottinen esitteli kirkon kalevalamittaisella, itsetekemällään runolla. Harvoin on niin hartaana kuunnellut esitelmää rakennuksesta - nyt siis runoa kirkosta.

Vierailijat Virtasalmell'

tulkaa kaikki tutummatkin

omatkin olijat olemaan

kirkkoamme kokoamahan

tutustumahan tarkempahan

hiljentymään hartahasti

virvoitusta vuottamahan

saamaan sanan siunausta

voimaa vahvan Varjelijan...

Runon myötä hiljenimme, kuuntelimme runoa kirkon synnystä, sen rakentamisesta. Mäntypenkillä, lattia paikallista omaa marmoria, sitä kalkkikiveä, hiottua, vihertävää. Aitoa ja tyylikästä.

Myllyn Kalle

Koko kunnan kuuluisimpia miehiä on varmasti Paappasen Kalle Ankeleen myllyltä. Juhannustytöt vietiin 82-vuotiaan Myllyn Kallen luo, ja Kallehan oli innoissaan.

– Näin nättejä tyttöjä minä en ou nähnä muualla ku elokuvassa, nauroi Kalle koko savolaisella suullaan.

Myllyn Kalle on pysynyt jo 70 vuotta samalla sijalla, suhisevan veden äärellä maailman kauneimpiin kuuluvalla paikalla. Kosken kehijille Kalle vetkauttaa punaista kävelykeppiä myöten huumoria täynnä:

– Elä puhu! Näen rumalla paikalla ei viihy kun tämmönen vanaha köppänä.

Mutta ei Kalle vanha ole. Savusauna lämpiää vielä harva se ilta, ja Kalle sen mukana.

Huviranta – tanssilava

Huvirannassa, veden äärellä, perisuomalaisella tanssilavalla kisailtiin finaali. Kuunneltiin valsseja ja tangoja, tanssittiin, vietettiin juhannusaattoa.

Veikko ja Liisa Lavikainen, Terho ja Helvi Sikanen olivat tulleet viettämään lavajuhannusta.

– Tottahan tämä Virtasalmi on Suomen paras paikkakunta. Tämä on kotiseutua. Kesä on kaunis ja Huvirannassa käydään usein. Kai tämä on viikonloppupitäjä näin kesällä. Paljon muualta tulleita kesämökkiläisiä.

– Virtasalmella on mukava asua. Työpaikkoja tosin saisi olla enemmän, ne puuttuvat. Eivät kaivokset pysty tarjoamaan työpaikkoja. Ihmiset menevät kouluun Pieksämäelle ja häipyvät sitten jonnekin Etelä-Suomeen, toteavat.

Kansaa Huvirannassa on juhannuksena paljon, korkeasta lipun hinnasta huolimatta. Vanhaa, keski-ikäistä ja nuorta sulassa sovussa juhannusta viettämässä. Lattia on liukas ja siellä pyörähtelevät kesäturistitkin – ehkä tavoittavat lämmintä, perinteistä lavakulttuuria, sitä mitä ei kaupungin kapakoissa ja diskoissa löydä. Maalaisidylliäkö? Sitä kai, tarpeellista ja tervetullutta.

Julkaistu Savon Sanomissa 23.6.1980.

Hymyilkää!

Uusimmat

Juhannusneito

Juhannusneito- ja ladyfinalistit on valittu - Tutustu ehdokkaisiin ja äänestä suosikkisi voittoon

1. Juhannusneitofinalisti Elviira Fält

2. Juhannusneitofinalisti Satu Osmala

3. Juhannusneitofinalisti Sini Peltola

5. Juhannusneitofinalisti Sonja Tirkkonen

4. Juhannusneitofinalisti Miia Soininen

1. Juhannusladyfinalisti Marja-Riitta Hiltunen

2. Juhannusladyfinalisti Tarja Kauppila

3. Juhannusladyfinalisti Jaana Kuiper

4. Juhannusladyfinalisti Eila Thureson

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.