Jaana on juhannusneito

Jaana Savikkomaa, 20-vuotias parturi-kampaaja Mikkelistä valittiin vuoden 1983 Savon Juhannusneidoksi Rantasalmella juhannusaattona.

Savon Juhannusneito valittiin nyt jo 15. kerran.

Loppukilpailuun osallistui viisi Savon Sanomain lukijoilleen järjestämässä kilpailussa eniten ääniä saanutta tyttöä.

Tuomaristo, valitessaan Jaana Savikkomaan Juhannusneidoksi, nimesi hänelle myös yhden perintöprinsessan, Anne Oravaisen Kuopiosta.

Juhannusneito Jaana pitää koirista. Hänellä on Walesin gorgi, jota hän hoivailee. Myös sulhanen löytyy, sama mies jo 13-vuotiaasta lähtien. Yhdessä Jaana ja sulhanen harrastavat rättisitikoita ja sulhanen vanhoja moottoripyöriä.

Voittonsa jälkeen Jaana vaikutti hetken aikaa epäuskoiselta, mutta kun sulhaselta löytyi kimppu juhannusruusuja, alkoi voiton tosiasia kirkastua.

Mitään erityistä jatkoa uralleen Jaana ei voittonsa perusteella havittele, toteaa vain, että kokemus antaa lisää itseluottamusta ja esiintymiskykyä, mikä auttaa asiakaspalvelussa.

Sydämellinen ja herkästi hymyilevä Jaana ei vuodattanut onnen kyyneleitä voittonsa jälkeen, mutta arveli: "Äiti varmaan itkee ilosta!"

Juhannuksen neidot

Juhannuksena kesä soi heleimmin ilon, valon ja ystävyyden säveliä. Juhannus tanssii ja laulaa kesän korkeinta laulua.

Heleä, valoisa ja lämmin oli myös viiden tytön juhannus Rantasalmella. Oltiin yhdessä ja punottiin ystävyyden siteitä.

Sari, Anne, Anne, Jaana ja Taina kutsuttiin Rantasalmelle juhannusaatoksi, koska Savon Sanomain lukijat olivat nämä viisi tyttöä seuloneet yhdeksän joukosta kilpailemaan siitä, kenestä valitaan Savon Juhannusneito 1983.

Mutta kruunausta edelsi liki kaksi päivää elämää Rantasalmen maisemissa, yhdessä olemista, tutustumista niin toinen toisiinsa kuin paikkakuntaan.

Parkun kunnailla

Kodin tunnun voi kokea välittömästi jossakin paikassa. Se on lämmin tuulahdus jotakin sellaista vastaanottavaa ja huolehtivaa mieltä, vapauden antamista vieraiden tulla ja mennä, sydämen tervetulotoivotus, jonka voi välittömästi tuntea. Tunne tosin on harvinainen.

Siksi tuntui niin leppoisalta, kun Parkun kartanon pihapiirin torstaina tölvästyään yhdessä hetkessä ymmärsi talonväen välittömyyden, alttiin palvelumielen ja sydämellisyyden.

Oltiin tultu kahden päivän kotiin, kiintopisteeseen, paikkaan, jossa voi rauhoittua, unohtaa kiireet ja melskeet, olla vain, ihan arkisesti ja tavallisesti.

Ilman Parkun rauhaa eivät juhannuksen hennot sävelet olisi soineet. Parkussa oli aikaa sanoa muutakin kuin hyvää päivää.

Ylös, ilmaan

Skytän Jorma, Rinssi-Everstin Juhannusjenkan pääjärjestäjä ja puuhamies, on ilmailuaktiiveja. Sellainen kaveri, tiedättehän, joka istuu minkä tahansa liikkuvan härvelin sarviin, tutkailee muutaman sekunnin ja lähtee liikkeelle maalla, merellä ja ilmassa.

Jorma kiidätti meidät pikaisesti Rantasalmen lentokentälle, pakkasi tytöt nelipaikkaiseen lentokoneeseen kahdessa ryhmässä ja rymisteli navakassa pohjoistuulessa taivaalle.

Jotenkin vaistosi tyttöjen olevan kohtuullisessa määrin sydän syrjällään, kun ensimmäistä kertaa oltiin pienkoneessa ja nousun aikana navakka vastainen hieman hyppyytti konetta kentän pinnan tuntumassa.

Mutta mitenkäs muuten annat yleiskuvan kunnasta, jonka pinta-alasta on 40 prosenttia vettä ja 5 500 ihmistä ripoteltu maatalousvaltaisessa pitäjässä pellon pientareille taloihinsa.

"Tämä on täysin turvallista", Jorma sanoi nousun aikana juuri niin vakuuttavasti kuin vain ihminen, jonka mielestä elämän suola on jonkinlaisen vaaran läheisyys.

Pienet jenkat

Rinssi-Everstin Juhannusjenkkaa kun vietettiin, niin tokihan piti myös jenkat tanssia. Torstaina pistäydyimme eläkeläisten iltapäivätansseissa. Kun tytöt oli tanssiväelle esitelty, niin eipä aikaakaan kun tyttöjä jo kilvan haettiin lattialle oikein miesvoimin.

Hereä oli tanssittajien hymy ja silmänloiste, kun juhannusneito käsivarsilla paketilla hypättiin.

8 000 vuotta vanhat tukit

Perjantaina vietettiin vesillä ja Linnasaaressa. Matkaan lähdettiin Porosalmen lomakylästä, sen Hakokahvilan laiturista.

Lomakylän pitäjä Tapio Heiskanen kertoi, että hakokahvila on rakennuksena ainoalaatuinen, sillä rakennuksen järeät tukit ovat peräisin syvästä lammesta, jossa ne ovat maanneet vuosituhansia.

"Puut ovat kasvaneet noin 200-300 vuotta, jonka jälkeen ne ovat kaatuneet lampeen, uponneet ja säilyneet lahoamatta vuosituhansia. Silloin kun rakensimme tätä kahvilaa, lähetimme eräästä tukista palan Helsinkiin tutkittavaksi. Professori Tiuri tutki näytteen, ja totesi sen olevan 8 000 vuotta vanha."

Porosalmeen on vähitellen noussut rakennusryhmä lammen pohjasta nostetuista hakopuista. Aivan hätiköiden ei Tapio Heiskanen ole touhuun käynyt, sillä vuosien työ tarvittiin jo yksinomaan puiden nostamiseen lammesta, sen jälkeen kuivaus ja vasta sitten rakentamaan.

Linnasaareen

Linnasaaren kansallispuiston historiaa selvitteli Tapio Heiskasen isä, 82-vuotias Eino Heiskanen, joka yli 20 vuoden ajan on ollut puiston valvojana ja elämänsä päivät kalastajana Rantasalmella.

Eino Heiskanen lienee niitä, jotka parhaimmin tuntevat Rantasalmen vedet, sillä tuskin elossa on toista, joka yhtä kauan olisi järvenselkiä, niemiä ja lahtia Rantasalmen seudulla kolunnut kuin hän.

Eikä ikä tunnu ensinkään Eino Heiskasta painavan. Yksin hän edelleen verkot nostaa ja laskee tuulesta ja tuiskusta riippumatta.

"Kyllähän se viimeiset parikymmentä vuotta talvellakin helpompaa on ollut, kun on ollut käytössä moottorikelkka, mutta kun näitä selkiä sitä ennen suksipelissä rekeä vedellen hiihteli, niin illalla kotiin palattua tuntui, että työpäivä on täysi", Eino kertoo.

"Tämä kansallispuisto on perustettu vuonna 1965. Sen jälkeen olen monen monta esitelmää kaikenlaisille seurueille täällä pitänyt. Se minua eniten ihmetyttää, että valtio ei voi laittaa rahaa likoon ja pistää näitä täällä olevia rakennuksia kuntoon. On se häpeällistä, kun ihmiset kysyvät minulta valvojana, miksi valtio ei huolehdi kansallispuistosta, enkä minä osaa heille syytä kertoa."

"Nelisen vuotta sitten täällä kävi maaherra Uki Voutilainen ja otin tämän asian esille, mutta mitään ei ole tuntunut tapahtuvan", Eino Heiskanen sanoo selvästi harmissaan rakennusten tilasta.

Neito valitaan

Juhannusaaton alkaessa kääntyä iltaan alkoi varsinainen juhla, jonka keskeinen ohjelmanumero oli tunnin pituinen lentonäytös.

Parasta antia oli Seppo Saanion yksin ja yhdessä Red Bird'sin kanssa esittämät taitolentokuviot kentän yläpuolella.

Paikallista väriä näytökseen toi Skytän Jorma, joka ratsasteli kaksitaloisella.

Mutta jännitystä alkoi jo tyttöjen mielissä tiivistyä. Autosta kuului naurunkiherrystä, joka kavalsi, että tuleva SongIlon poikien haastattelu hieman jännitti.

Mutta eipä mene savolaistytöillä sormi suuhun, vaikka haastattelijoina olivat Heikki Kahila, Aarre Elo ja Jukka Virtanen. Nasakasti tulivat vastaukset kaikenlaisiin kysymyksiin.

Raati ratkoi tyttöjen ominaisuuksia liki puolille öin, kunnes julkisti: Oravaisen Anne on perintöprinsessa ja Savikkomaan Jaana on Savon Juhannusneito 1983.

Jos minut kahden päivän jälkeen olisi pistetty valitsemaan Juhannusneito näistä viidestä tytöstä, ei valintaa varmaan olisi tapahtunut ensinkään. Juhannusneitoja kaikki, sillä hyvä.

Julkaistu Savon Sanomissa 27.6.1983

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Juhannusneito

Satu Markkasesta Juhannusneito 1996

Sari Kapasesta Juhannusneito 1995

Maarika Raitosolasta Savon Sanomien Juhannusneito 1994

Kukkatyttö Kati juhannusneidoksi

Hannakaisa valloitti luonnollisuudellaan

Marika Rönkkö kruunattiin Savon Juhannusneidoksi

Iloinen Mervi osaa esiintyä

Luonnonkaunis Mari valloitti

Pirkko on luonnonlapsi

Juhannusneito ja -lady lukijaäänestyksen palkinnot on arvottu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.