Savon Juhannusneito kruunasi Naarajärven komeat kokkojuhlat

Keskikesä ja mittumaari. Sireenin tuoksua ja hanurin soittoa. Kansallispukuinen tyttö laulaa Keinumäellä. Joskus kauan sitten aikoina entisinä. Nyt elämme show-aikaa. Pimeät latomaiset tanssilavat tyydyttävät romanttista tanssin kaipuutamme. Orkesterit vaihtuvat monta kertaa illassa, Kauppisella on rihkamaa, nakkeja ja virvokkeita, tango soi ja miesmuuri on tiivis naisrintaman edessä.

Juhannus on kuitenkin juhlaa, sen luonne on vain muuttunut. Yhä ihmiset haluavat kokoontua yhteen, polttaa kokkotulia ja unohtaa arkihuolet. Liikemaailma on tullut leikkiin mukaan. Kaikkialla Suomessa järjestetään toinen toistaan mittavimpia juhannusjuhlia.

Pieksämäen Naarajärven lentokentällä oli varmasti yksi näyttävämpiä, sillä olivathan kuvassa mukana myös lentokoneet: esitettiin taitolentoa, lentonäytöksiä, laskuvarjohyppyjä. Eija Merilä, Erkki Junkkarinen, Esko "Kyllä" Kivikoski, Ansa Ikonen ja Tauno Palo, ehkäpä ennen muuta kuitenkin Savon Juhannusneidon valinta olivat nyt yleisön houkuttimina.

Ihmisiä oli koolla tuhansittain. Kello 23 oli ylitetty 7000 raja. Ihmiset siirtyivät paikasta toiseen, juodaan pilsneriä, tingitään tanssilipuista, tädit ja sedät, mummot ja vaarit, nuorisoa, jopa pieni kansallispukuinen poikakin ja nuori nainen punaisessa mielikuvitusasussaan vatsa paljaana. Kaikki ovat liikkeellä, tungos on hirvittävä.

Monet kertovat lähteneensä liikkeelle Juhannusneitokilpailun vuoksi. Heidän kuviaan on saatu tutkia jo viikkoja Savon Sanomissa ja nyt halutaan nähdä tytöt luonnossa ja ennen kaikkea todeta, kenestä tulee voittaja.

Kello 22 tuhatpäinen joukko seisoo tiiviinä rintamana ulkoilmalavan edustalla ja nyt esitellään Savon Sanomain juhannusneitokilpailun kymmenestä neljä. Pirkko Hein, lukijain äänestyskilpailun suosikki, sekä hänen viehättävät kilpailijattarensa kuopiolainen Iris Keinänen, vesantolainen Eeva Hytönen ja Pieksämäen oma tyttö, Helga Häkkinen.

Tyttöjä jännittää, minkähänlaisia kysymyksiä heille mahdetaan tehdä, viimeinen sipaisu hiuksiin ja vilkaisu peiliin. Hymy on pikkuisen jäykkä, mutta urhoollisesti kuitenkin odotetaan. Pirkko myöntää jännittävänsä pikkurillin verran, mutta muut väittävät olevansa kylmiä kuin viilipytyt. Mutta kun juontaja pyytää heidät sisään, tytöt tuuppivat toisiinsa ja arvelevat, kukaan ei halua olla ensimmäinen. Lopulta kaikki neljä seisovat totisina lavalla ja vastaavat Kimmo Chydeniuksen kysymyksiin, jotka hauskuudellaan murtavat jään ja alkavat naurattaa tyttöjä.

Tyttöjen seisoessa lavalla kierrän yleisön joukossa ja tenttaan suosikkeja. Kaikki ovat yleisön mieleen, mutta erikoisesti vihreäpukuinen Pirkko, joka on jo Savon Sanomain kuvista jäänyt monen mieleen ja samoin kansallispukuinen Eeva, joka tuo mieleen perinteellisen juhannusneidon, ovat suosikkeja, mutta ei Irikseltä eikä Helgaltakaan puutu kannatusta. Kun tyttöjen tulikoe on ohi, pääsevät he lentämään ja sillä aikaa korkea raati tekee päätöstään, joka ei todellakaan ole helppo, niin viehättäviä ovat kaikki neljä.

Tyttömme

Kaikilla heillä on pitkät hiukset, luonnollinen ehostamaton iho ja iloinen hymy. Juhannustyttökilpailu tuntuu jännittävältä leikiltä, ainakin matkalla Kuopiosta Pieksämäelle, missä lopullinen valinta suoritetaan. Pirkko ja Iris nauravat ja laulavat ja puhuvat kesästä niin kuin nuoret ja onnelliset tytöt vain voivat puhua. Pirkko kertoo kouluhuolistaan. Kahdeksas luokka jännittää ja Iris muistelee työtään levykaupassa, vertailee sitä nykyiseen työhönsä kemikaliossa. Harrastuksia molemmilla tytöillä on paljon, vaikka ensin Iris vähätteleekin omiaan. Hän laulaa ja käy keikoilla Helsingin "herroja" tapaamassa. Syksyn suunnitelmiin kuuluvat laulutunnit. Laulamista Iris rakastaa. Sen sijaan tanssiminen on jäänyt häneltä paljon vähemmälle. Viisitoistavuotias tyttö väittää sen olevan ohi. Pirkko nauraa tälle tunnustukselle, toteaa olevansa hieman tätä vanhempi. Muutamia kuukausia sitten hän täytti 18 vuotta. Tytöt odottavat kiinnostuneina Pieksämäen Helgaa ja Vesannon Eevaa, jotka tavataan perillä. Matka taittuu, tytöt laulavat. Ohi ajettavien talojen pihoilla tuoksuvat juhannuskoivut ja sireenit kukkivat, Pieksämäellä levähdetään ja syödään ennen kovaa koetosta. Hotellin ruokasalissa Pirkko ja Iris tapaavat Vesannon Eevan ja Pieksämäen Helgan. Raadille Pieksämäen kaupunginjohtajan rouvalle Kaija-Liisa Hietalalle ja toimitusjohtaja Tapani Pursiaiselle esittäydytään oikein juhlallisesti. Kimmo Chydenius ei ole vielä ehtinyt paikalle. Hänet tavataan vasta mittelöissä. "Pirkko Hein, abiturientti, suuri haave päästä jumpalle, harrastukset: jazzbaletti, slalom, seurakunnan tyttökerho, kotipaikka Kuopio." "Iris Keinänen, työssä kemikaliossa, harrastukset: musiikki, jazzmusiikki ja viihdemusiikki sekä laulaminen, kotipaikka Kuopio." "Eeva Hytönen. Viime talvi kului kansanopistossa ja nyt on tähtäimessä apuhoitajan toimi sairaalassa. Käsityöt ja voimistelu, nuorisoseuratoiminta ja erikoisesti kansantanhut ovat minua lähellä." "Eeva Häkkinen. Viime talvena kävin kauppakoulun. Nyt minulla on kauppaopisto tähtäimessä harjoitusajan jälkeen."

Tovin empimisen jälkeen Helga tunnustaa olevansa runotyttö. Runoja on syntynyt jo monta vuotta. "Kun minä olin pikkutyttö, silloin tietysti tein loppusoinnullisia runoja, mutta nyt harrastan vapaata muotoa. Mielirunoilijani on Aila Meriluoto." Helga vapautuu puhumaan rakkaasta aiheestaan. Muutkin alkavat jo vapautua. Tämähän on loppujen lopuksi vain juhannusleikkiä. "Mutta unohtumatonta", lisää kansallispukuinen Eeva ja hymyilee todellisen juhannushymyn.

Kruunaus

Illan kohokohta oli varmasti hetki, jolloin koko Suomen Ansa ja Tauno saapuivat. Heille huudettiin iloisia tervehdyksiä pitkin matkaa. Kaikkein pienimmätkin tunsivat heidät. Ansa Ikonen esiintyi Tuuterin puvussa, joka teetettiin hänelle elokuvaan Kuin uni ja varjo, joka tehtiin 1937. Tauno Palo esiintyi "ihan tavallisessa puvussa", vaikka kuuluvat ne toiset esiintyvän "ilman mitään pukuja"!

"Jaa, monen tytön kanssa minä olen juhannuskoivua kiertänyt", huokaisee Tauno Palo varmasti vanhoja filmejään muistellen. Tanssipaikan sisäpuolella odottavat juhannusneidot. Tytöt punastuvat mielihyvästä, kun Tauno "Suuri" kertoo heille, kuinka suloisia he ovat. Sitten tytöt saavat kuulla serenadin, laulun, jonka Tauno Palon äiti aikoinaan on hänelle opettanut.

Kello 23 ja H-hetki lähestyvät, pokaali on jo tuotu esille ja vitivalkoinen nauha on Ansa Ikosen kädessä. Tyttöjä hermostuttaa. Kimmo Chydeniuksen kuuluttaessa tyttöjä esiin kukaan heistä ei halua mennä. Lopulta he kuitenkin jälleen seisovat yleisön edessä. Tauno Palo ja Ansa Ikonen hymyilevät heille rohkaisevasti. Erkki Junkkarinen vetäytyy hieman syrjään ja Kimmo Chydenius kertoo nyt ilmoittavansa, kenestä on tullut Savon Juhannusneito 1968. Hän pitkittää ja pitkittää, käväisee luonani ja varmistaa voittajan nimen, jonka kiireessään on unohtanut. Lopulta hän kertoo sen: vihreäpukuinen tyttö on voittaja. Pirkko katsahtaa varmuuden vuoksi pukuunsa ja alkaa hymyillä, juontaja on taas unohtanut nimen, kuiskaan hänelle Pirkko Hein, joka samalla kaikuu mikrofonissa. Ansa Ikonen solmii Pirkon ylle sinivalkoisen nauhan, jossa lukee suurin kirjaimin "Savon juhannusneito 1968". Tauno Palo ojentaa Savon Sanomain pokaalin. Onnellinen Pirkko saa molemmille poskilleen suukon, eikä anna pestä kasvojaan viikkoon.

Julkaistu Savon Sanomissa 24.6.1968

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Juhannusneito vuodelta -68 saavutti unelmansa

Uusimmat

Juhannusneito

Satu Markkasesta Juhannusneito 1996

Sari Kapasesta Juhannusneito 1995

Maarika Raitosolasta Savon Sanomien Juhannusneito 1994

Kukkatyttö Kati juhannusneidoksi

Hannakaisa valloitti luonnollisuudellaan

Marika Rönkkö kruunattiin Savon Juhannusneidoksi

Iloinen Mervi osaa esiintyä

Luonnonkaunis Mari valloitti

Pirkko on luonnonlapsi

Juhannusneito ja -lady lukijaäänestyksen palkinnot on arvottu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.