Hyvää huomenta kouluun!

Meneillään on meidän aikamme suurin kansainvaellus, kun sadat tuhannet ja jopa miljoonat ihmiset pyrkivät Eurooppaan sotien raastamilta alueilta Lähi-idästä, Afganistanista tai Afrikasta.

Vanhaksi mantereeksi sanottu Eurooppa on pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa, jotka me tunnemme kipeinä täällä kotoisessa Suomessakin. Työttömyys on suurta, sosiaaliturvaa leikataan, koulutusta supistetaan: tuntuu, että valtiot tinkivät kaikesta. Tästä kaikesta huolimatta Eurooppa näyttäytyy sodan jaloista pakeneville ihanaisena, turvallisena ja myös vauraana rauhan saarekkeena. On iso ero, katsooko maailmaa ja asioita hyvä- vaiko huono-osaisen näkökulmasta.

Pakolaisten ja lupaa kysymättä tulleitten virta on herättänyt eurooppalaisissa myös vastarintaa, joka pahimmillaan on saanut väkivaltaisia muotoja. Maahanmuuttovastaiset puolueet ovat kasvattaneet kannatustaan, ja esimerkiksi Ruotsissa, jota me täällä Pohjolassa olemme tottuneet pitämään vapaamielisimpänä maana, muukalaisvihamieliset ruotsidemokraatit ovat nousseet nyt yllättäen suurimmaksi puolueeksi.

Kaikkialta Euroopasta kuuluu huutoja, että rajat on suljettava vierailta. Heimokansamme unkarilaiset ovat tarttuneet jopa toimiin ja rakentaneet Serbian vastaiselle rajalle piikkilanka-aidan pakolaisvirran pysäyttämiseksi. Tuntuu oudolta ajatella, että ei tästä ole kuin muutamia vuosia, kun seurasimme suurella ilolla muurien ja raja-aitojen murtumista Saksan sydämessä. Vihdoinkin saatiin hengittää vapaasti! Näin ajateltiin, näin uskottiin, mutta toisin kävi. Jäljet pelottavat.

Pitäisi muistaa, että ei ole olemassa mitään puhdasta eurooppalaista tai edes suomalaista rotua. Eurooppa, jos mikä on ollut kansojen sulatusuuni siinä missä Yhdysvallat, Venäjä tai Australia. Ajatellaanpa vaikka meitä savolaisia. Meillä on kyllä keskuudessamme paljon heitä, jotka ovat sukunimeltään oikeasti Savolaisia. Mutta yhtä lailla meillä on myös Ruotsalaisia, Venäläisiä, Lappalaisia, Virolaisia tai aikanaan Tanskasta tulleita Juutilaisia. Tapasin kerran kauppiaan, jolla oli mitä savolaisin sukunimi: Iso-Möttönen. Kun ihmettelin, miten vahva musta ja kihara tukka hänellä oli, sain tältä Iso-Möttöseltä selityksen: isoisäni oli italialainen.

Suomesta muutti aikanaan, yli sata vuotta sitten, parempaa elämää etsimään yli 300 000 nuorta miestä ja naista Yhdysvaltoihin. 1960-luvun suuressa muuttoaallossa Suomen vaihtoi Ruotsiin noin 400 000 nuorta ihmistä. Meitä on autettu hädässä, ja miksemme mekin auttaisi niitä, jotka tänään kamppailevat hengestään ja toimeentulostaan.

Tämän päivän kansainvaellus ei tapahdu ase kädessä kuin joskus historian hämärässä, vaan käsi nöyrästi ojossa, apua pyytäen. Ikivanhaa suomalaista elämänohjetta noudattaen: Ei pidä lyödä lyötyä.

Eletään ihmisiksi!

Seppo Kononen
Savon Sanomien aiempi artikkelitoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.