Novellianalyysitehtävään ensimmäinen osa: Fotosynteesi (1/3)

”Taluta minua”, sanoin lemmikilleni sinä aamuna, ”pidä lujasti kiinni.” Kay piti.

”Kyllä, Jin”, hän sanoi, hän ei koskaan sanonut minulle ei. Me liityimme kiireisen kävelykadun kakofoniaan, hologrammit ja leijuvat raitiovaunut vilahtelivat ohi. Suljin silmäni ja pyysin kruunultani muistoa. Kruunu oli aikamme bioteknologinen huipputuote, kuin mehikasvin lehteä, vihertävää, läpikuultavaa. Sen hiusta hienommat rihmat kulkivat päänahkani läpi aivoihin saakka. Kruunu sai energiansa yhteyttämisestä niin kuin mikä tahansa kasvi, ja niin minä polarkkina olin yhtä luonnon kanssa ja samalla sen yläpuolella.

Lemmikkini Kay tiesi, ettei minua saanut häiritä puhumalla, siksi meillä oli tarkasti sovitut merkit. Pikkusormen puristaminen tarkoitti portaita, ranteen kääntäminen sisäänpäin sitä, että piti kumartua.

Lemmikkini askelten kopina vierelläni oli viimeinen ääni, joka katosi, kun sukelsin muistikuvaan. Olin auringonvalon raidoittamassa metsässä, maan ja mahlan tuoksu ympärilläni, täplälivertäjän laulu vasemmalta tammen latvasta, ohisuhahtavan päivänkorennon välähdys oikealta. Polku kaarsi kohti lampea – mutta en ehtinyt vielä edes metsäkauriiden kohdalle, kun Kay jo ravisti peukaloani. Se merkitsi, että valvemaailmassa vastaan käveli joku tarpeeksi huomionarvoinen, jotta kannatti tulla ulos muistosta. Avasin silmäni varovasti raolleen samalla, kun sammutin muistikuvan, jota kruununi minulle syötti. Kaupungin miljardit sykkivät valot viilsivät varjoisan metsän jälkeen, horisontissa myllersivät hurjat purppurapilvet, ne joista rikkurit levittelivät valheita. Kayn keho oli jälleen siinä, vasten kylkeäni.

”Huomenta Jin.”

Se oli Bao, suunnilleen ikäiseni polarkki. Meidän vanhempamme olivat ystäviä, kävimme samoilla kutsuilla tämän tästä. Suutelimme ilmaa toistemme poskien vieressä. Sitten katselimme huvittuneina, kuinka lemmikkimme tervehtivät toisiaan primitiivisesti painaen hetkeksi otsansa vastakkain.

”Olitko taas metsäkävelyllä?” Bao kysyi.

”Menitkö sinä taas vesisotaa?”

Kerran kotini ullakolla olimme katsoneet toistemme lempimuistot.

”Arvaa, mitä lemmikkini kysyi minulta tänään”, Bao yllytti. Hän oli hilpeä ja julma, ja hänen lemmikkinsä painoi katseensa. ”Hän kysyi, emmekö voisi mennä vesipuistoon oikeasti!”

”Ai muiston katsomisen sijaan?”

”Niin, kuvittele!”

Bao tökki lemmikkiään käsivarteen terävällä sormellaan.

”Bao, sinun pitää olla kiltti! Eivät he voi ymmärtää, kun heillä ei ole kruunua.”

Kyllä minua vähän nauratti lemmikin typeryys. Mutta toisinaan säälin Kayta, hänen alkeellisuuttaan, hänen muistojensa epäluotettavuutta ja surkeaa laatua. Silitin Kayn tyhjää päälakea, missä hiusten seasta ei noussut yhtään mitään, oli vain kallon kaartuva muoto kämmeneni alla. Mutta sääli oli heikkoutta – minä olin syntynyt polarkiksi ja Kay lemmikiksi, me kumpikin toteutimme omaa tehtäväämme.

”Ethän sinä ole yhtä tyhmä kuin Baon lemmikki?” sanoin, kun jatkoimme matkaa. ”Kai sinä

ymmärrät, miksi muistoissa on paras olla?”

”Menneisyys on turvallisempi paikka kuin nykyhetki”, Kay sanoi.

”Nykyhetki on epäluotettava. Muistoissa asuu totuus.”

”Hyvä, Kay”, sanoin ja annoin hänelle helmen.

Hän laittoi sen suuhunsa. Kay oli hyvä lemmikki, vaikkei hän ollutkaan kasvanut pesäyhteisössä, vaan hänet oli pyydystetty joutomailta lapsena. Olin saanut Kayn kun olin seitsemän, siinä iässä polarkit yleensäkin saivat lemmikkinsä. Nyt me olimme molemmat viidentoista. Kaylla oli kestänyt jonkin aikaa kesyyntyä, mutta nykyään hän oli mitä sopuisin.

Helmi alkoi vaikuttaa, ja Kayn silmiin tuli pehmeä, unelmoiva katse. Menin takaisin muistoon, ja jatkoimme matkaa.

Mistä on kyse?

Novelliarvio

Luetko sinä? -kampanjaan liittyen sanomalehdet julkaisevat kirjailija Siiri Enorannan novellin Fotosynteesi kolmessa osassa viikolla 36 (maanantaina 2.9., keskiviikkona 4.9. ja perjantaina 6.9.).

Opettajat lähettävät kultakin luokalta kolme parasta arviota Savon Sanomille viimeistään 26.9.

Savon Sanomat arvioi tekstit ja toimittaa kolme parasta novelliarviota loppukilpailuun viimeistään 10.10.

Lisäksi Savon Sanomat julkaisee arvioita Aleksis Kiven päivänä 10.10.

Koulut saavat 10.10. verkkotunnukset ja tiedon, mistä he pääsevät lukemaan arvioita.

Luetko sinä? -kampanjan voittajat julkistetaan 31.10.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kouluille

Novellianalyysitehtävään ensimmäinen osa: Fotosynteesi (1/3)

Väittelykisan finaalissa vastakkain Waltterin ja Minna Canthin koulujen joukkueet

Katso Uutisviisaiden väittelykilpailun loppuhuipennus

Tiedote yläkoulujen Uutisviisaat-väittely- ja nettikilpailusta

Alakoulujen Uutisviisaat nettikisa käynnistyy Sanomalehtiviikon tiistaina klo 9

Sanomalehtiviikko lähestyy

Nyt on ilmasto-talkoissa toiminnan aika

Uutisviisaat uudistuu

Sanomalehtiviikko jälleen tammikuun lopussa 28.1.–1.2.2019

Isompi budjetti tarpeen

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.