Novelliarvostelu: Elina Tolvasen Herää todellisuuteen

 Kuvitellaan, että elät ihmis- ja tasa-arvon unohtaneessa maailmassa. Ihmisiä ei jaksa kiinnostaa oikein mikään ja mitään huomionarvoista harvoin tapahtuu. Olisitko avoin ja vastaanottavainen tässä epätasapainoisessa, ankeassa todellisuudessa, vai avaisitko silmäsi täyskaaokselle? Eikö olisi houkuttelevaa vain ummistaa silmät ja elää täysin omassa kuplassaan, välittämättä ulkopuolella tapahtuvista kauheuksista? 

Siiri Enorannan novelli “Fotosynteesi” ilmestyi osana Luetko sinä? -kampanjaa syksyllä 2019. Se julkaistiin kolmena osana ja tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen. Novelli käsittelee ihmisten samanarvoisuutta ja ajankohtaisena olevaa ilmastonmuutosta. 

Enoranta kertoo tarinan kahden saman ikäisen, viisitoistavuotiaan päähenkilön, Jinin ja Kayn näkökulmasta. Novelli hyppää suoraan juonen keskiosaan, mutta kertoo kuitenkin onnistuneesti tapahtumat ja historian tekstin edetessä. Ensikerralla juoni saattaa kuulostaa hieman sekavalta, mutta kun tarinasta saa otteen, voi nähdä sen alastoman kauneuden. 

Kruunu on tuon ajan biotekninen huipputuote, jonka avulla voi katsella muistojaan kerta toisensa jälkeen. Lähes jokaisella polarkilla on tällainen vehje kytkettynä aivoihinsa. Kruunut saavat energiansa yhteyttämällä, mihin novellin nimi “Fotosynteesi” viittaakin. Mikään määrä muistoja ei kuitenkaan tunnu riittävän, eikä tilannetta helpota kaupungin ympärillä vaanivat hiilidioksidipilvet, jotka ovat jättäneet jo muun maan alleen. 

 Ihmiskunta, jos sitä enää tässä vaiheessa voi sillä nimellä kutsua, on jaettu kahtia: ylempiarvoiseen kansaan polarkkeihin ja polarkkien palvelijoihin eli lemmikkeihin. Polarkit kulkevat kruunut päissään välittämättä sen kummemmin maailman menosta. Katselevat joskus menneisyydessä kokemiansa hetkiä, muistoja. Lemmikeillä on oma paikkansa maailmanjärjestyksessä. Heidän tehtävänsä on taluttaa ja ohjata omissa muistoissaan hortoilevia isäntäpolarkkejaan, eikä heillä ole oikeutta kyseenalaistaa tätä sivistynyttä järjestelmää. Tosiasiassa polarkit ja lemmikit ovat samaa lajia.  

Itse pidin kovasti novellista. Tekstiin on keksitty kokonaan ennen käyttämättömiä termejä ja uusia merkityksiä sanoille. Siinä on nerokkaasti käytetty kahta näkökulmaa, mikä laajentaa ymmärrystä päähenkilöiden maailmankuvasta. Muutenkin novelli oli hyvin lennokasta luettavaa ja aikaa on varmasti käytetty kosolti.  

Jos jotain korjattavaa mainitsisin, olisi se Jinin karrikoidut mielipiteet. Sisältö ei tuntunut enää täysin uskottavalta, kun toinen päähenkilöistä ilmoittaa toisen olevan suorastaan alkeellinen. Muuten kyllä tekstissä paistoi rehellisyys: Kun Jin ei hallitsekaan alkukantaisia tunteitaan, vaan joutuu läimäyttämään lemmikkiään kasvoihin. Ja kun Kay myöntää, että olisi niin helppoa vain alistua Jinin arvovallalle. Myös sen ymmärtää, miksi tosiasiassa polarkit haahuilevat omissa maailmoissaan, silmät ummessa, epätodellisuuteen tuudittautuneina. Mutta kuinka kauan muistoja todellisuudessa jaksaa kelata? Eikö elämä kävisi ikävystyttäväksi, kun ei itse voikaan vaikuttaa tilanteiden tapahtumakulkuun? Vaikka se olisikin ihanaa elää ihanimpia hetkiä uudestaan, eikö se kävisi jo vähän tylsäksi? 

Ehdottomasti lempikohtani novellista on viimeinen osa ja tekstin lopetus. Siinä lemmikit nousevat kapinaan ja herättävät polarkit muistoistaan todellisuuteen. Kay, Jinin lemmikki irrottaa kruunun Jinin päästä. Jin alkaa itkeä ja Kay huomaa myös kyynelehtivänsä. Sekava, runneltu, tyhjyyteen tuijottava, riistetty polarkki: onko mitään enää jäljellä? Riisuttu totuus. Avaa silmäsi! Herää! 

"»En löydä sinua.»           

»Tässä minä olen», sanoin hiljaa. Istuimme siinä pitkän aikaa. Kaksi nuorta kädet vapisten. Joku, joka ei tuntenut meitä, ajattelisi varmaan, että me näytimme samalta.” 

Kirjoittaja on Minna Canthin koulun 8.-luokkalainen, joka sijoittui kolmen parhaan joukkoon Pohjois-Savon alueen koulujen Luetko sinä? -novelliarvostelukilpailussa. Arvostelun kohde oli Siiri Elorannan novelli Fotosynteesi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.