Novelliarvosteluja

Tärkeä opetus

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että asia, jota olet lähes tulkoon vihannut, onkin sinulle yhtäkkiä rakas ja tärkeä? Hetkessä mielipide muuttuukin täysin. Nadja Sumasen kirjoittamassa novellissa käy juuri näin.

Novellin perusjuoni menee kutakuinkin näin. Tarinan päähenkilö on kiinnostunut elektroniikasta ja viihteestä, mutta hänen vanhempansa ovat täysin eri mieltä. Päähenkilö tarvitsee uuden puhelimen, mutta vanhemmat eivät sitä hänelle suostu ostamaan. Eräänä päivänä hän kuulee, että seudun vanha pariskunta tarvitsee apua koiransa ulkoilutuksessa. Selviää, että siitä saisi myös pientä korvausta. Päähenkilö lähes vihaa koiria, mutta tarttuu silti työhön. Lopulta päähenkilöstä ja koirasta tulee ystäviä, ja heille muodostuu vahva ystävyyssuhde.

Kertoja on novellissa myös päähenkilö. Tämän vuoksi jää ehkä sellainen maku, että hänen vanhempansa ovat ilkeitä ja ymmärtämättömiä. Ehkä he välillä ovat turhankin jyrkkiä, mutta mielestäni vanhemmilla on myös hyviä pointteja ja mielipiteitä. Ei kaikki ole aina niin yksinkertaista, eihän?

Kertoja on mielestäni luonteeltaan hieman ennakkoluuloinen. Hän lähestulkoon vihaa koiria ilman kunnollista kokemusta niistä ja kommentoikin asiaa näin: " En ollut koiraihmisiä. En ymmärtänyt, miksi joku rämpi remmin perässä haisevaa kakkapussia roikottaen. Miksi joku vaappui vapaaehtoisesti kolme kertaa päivässä korttelin ympäri pysähdellen jokaisen lumeen kustun läikän kohdalla?"

Kertojan välit vanhempiin ovat mielestäni ristiriitaiset. Heillä on erimielisyyksiä elektroniikkaan liittyvistä asioista sekä heidän suhtautumisestaan Paxiin. Vanhemmilla ei ole mitään sitä vastaan, että heidän poikansa auttaa vanhaa pariskuntaa koiran lenkittämisessä ja saa siitä pientä korvausta. Kun Pax on "hädässä" ja sitä tulee auttaa, on vanhempien kanta jyrkkä ja ehdoton.

Pystyn samaistumaan vanhempiin jonkin verran. Ymmärrän hyvin heidän kantansa Paxin ottamisesta omaksi, sillä koiran ottaminen velvoittaa paljon ja siitä tulee huolehtia sen koko loppuelämän. Koiran ottaminen ei saa siis olla harkitsematon päätös, kuten ei minkään muunkaan eläimen. Siinä asiassa vanhemmat toimivat mielestäni hyvin.

Novelli on kirjoitettu yksikön ensimmäisessä persoonassa, minkä vuoksi novellia on mielestäni helppo lukea. Minä-kertoja lisää myös mielenkiintoa sekä luo novelliin todentuntua.

Novellin tunnelma on mielestäni pääosin mukava ja miellyttävä. Novelliin mahtuu kuitenkin myös ahdistusta ja pelkoa. Esimerkiksi kohta, jossa annetaan ymmärtää, että joku painaa pian liipaisimesta ja Pax menettää henkensä, sai minussa aikaan pelon ja jännityksen tunteen.

Kuvailisin novellin olevan helppoa luettavaa ja todentuntuista, mutta valitettavasti loppu oli hieman ennalta arvattava. Monessa novellissa ja tarinassa loppu on onnellinen päähenkilön kannalta. Niin myös tässä. Vaikka olen tavallaan iloinen novellin onnellisesta päätöksestä, niin olisin toivonut hieman "traagisemman" ratkaisun, sillä sellaisiin törmää valitettavan harvoin.

Novellin tapahtumat tapahtuu pääosin Paxin kotona, päähenkilön kotona sekä lenkkipoluilla ympäri kaupunkia. Usein kertomusta lukiessani päähäni ”pinttyy” tietynlainen kuva tapahtumapaikoista ja miljööstä. Tässä novellissa niin ei käynyt, enkä hahmottanut päähäni miljöötä.

Lukuintoani lisäsi halu tietää, kuinka Paxin käy. Mielestäni novellissa ei ole tekijöitä, jotka olisivat latistaneet lukuintoani.

Novelli herätti itsessäni suurimmaksi osaksi positiivisia tunteita. Ihailtavaa on, että päähenkilö on valmis tekemään työtä, joka ei paljoakaan miellyttänyt, jotta saisi sen mitä tarvitsee. En olisi itse, eikä taatusti poikakaan, uskonut, että tuosta vastenmielisestä työstä kehkeytyy vahva ystävyyssuhde. Pojan ja koiran ystävyys sai minussa aikaan iloisia tunteita.

Novelli pyrkii mielestäni siihen, että yhä useampi tajuaisi sen, miten tärkeää muiden auttaminen on. On tärkeä auttaa toista, jolla ovat asiat huonosti, mikäli se on mahdollista ja on itse kykenevä siihen. Novellin sanoma ja ajatus ovat kauniita, ja olen iloinen, että luin novellin. Se sai mielessäni liikkumaan paljon asioita, mitkä toivon mukaan muistan myöhemmissä elämäntilanteissa.

Siiri Jämsä 8L, Kalevankankaan koulu, Mikkeli

 

Se välittää, joka rakastaa

Nadja Sumasen Luetko Sinä? –kampanjan novelli Hihnan päässä elämä (2016) on tarina välittämisestä, huolehtimisesta ja eläinrakkaudesta.

Novellin päähenkilö ei ole koiraihmisiä, vaan pitää enemmän elektroniikasta. Eri asioita arvostavat vanhemmat ovat päähenkilön mielestä ahdasmielisiä ihmisiä, jotka elävät merkityksetöntä ja mitäänsanomatonta elämää. Rahan puute ja työ vanhusten koiranpennun hoitajana muuttavat arvostukset täysin.       

Tarinan minäkertoja saa ulkoilutettavaksi koiran nimeltään Pax, jonka omistajat ovat lähes liikuntakyvyttömiä vanhuksia, nimeltään Irmeli ja Sauli Purola. Novellin edetessä päähenkilön ja koiran suhde muuttuu, minkä takia novellia on kiva lukea. ”Ulkoilutettuani Paxia muutaman viikon huomasin sen alkaneen odottaa minua. Kun soitin ovikelloa, se nökötti etutassut eteisen ikkunalaudalla häntä naulakossa roikkuvaa sadetakkia piiskaten ja haukkui kimeää riemukasta haukkuaan. ”

Puroloiden huono tilanne vaikuttaa Paxin ja päähenkilön elämään. Saulin joutuessa sairaalaan päähenkilölle selviää, että Purolat eivät kykene hoitamaan koiraa. Päähenkilö on siinä vaiheessa jo niin kiintynyt koiraan, että hän haluaa sen itselleen. Turvaan. Päähenkilön vanhemmat ovat täysin eri mieltä koiran ottamisesta. Tähän asiaan on mielestäni helppo samaistua, koska teini-iässä tulee vastaan ristiriitoja vanhempien kanssa. Eräänä päivänä Puroloiden ovella päähenkilö törmää Sauliin, jolla on ase kädessä. Hän luulee, että Sauli ampuu Paxin, koska ei pysty huolehtimaan tästä. Hätääntyneinä päähenkilön vanhemmatkin tulevat avuksi. Huomattuaan, että Sauli vain testailee ilmakivääriään, vanhemmat kysyvät, voivatko sittenkin ottaa koiran heille, koska he huomaavat, kuinka paljon päähenkilö välittää koirasta. Ja vaikka vanhemmat eivät pidä koirasta, he rakastavat lastaan.

Novellin  teksti on selkeää, ja siinä käsiteltäviä teemoja ovat rakkauden kokeminen ja välittäminen. Sumanen on laittanut tekstiin hyviä esimerkkejä lähimmäisrakkaudesta: ”Missä se raja kulkee reilun kaupan banaaneissako? Siinäkö, että autetaan vain niitä, jotka ovat niin perkeleen kaukana, että eivät vahingossakaan kävele vastaan todellisuudessa.”

Mukavan leppoisa luettavuus, opettava tarina ja yksinkertaisen toimiva kerronta luovat hyvän kokonaisuuden.

Aku Tuhkalainen 8B Kalevankankaan koulu Mikkeli

Pettämätön ystävyys

"Vai nuoliko se haikeammin kasvojani tavatessamme, katseliko aiempaa tiiviimmin erotessamme? Osuiko keneenkään?" Näihin kysymyksiin löytyy vastaus  Nadja Sumasen Hihnan päässä elämä -novellista.

Novellin päähenkilö on noin 13-vuotias poika. Päättelin hänet pojaksi, koska hän pitää viihteestä ja elektroniikasta, myös kuvitus toi mieleeni pojan. Hän on luonteeltaan välittävä, tunteellinen ja ystävällinen. Päähenkilön vanhemmat ovat poikansa vastakohtia. He eivät ymmärrä asioita, joita poika arvostaa. Vanhempien ja pojan arvot eivät todellakaan kohtaa. Vanhemmista saa kylmän ja tunteettoman kuvan novellin alussa. Sauli ja Irmeli Purola ovat vanha pariskunta ja Pax on heidän uusi koiranpentunsa, jota he eivät pysty ulkoiluttamaan. Sauli on iän kumaraan tuuppaama ukko, joka pitää metsästyksestä. Hän on vakavasti sairas. Sauli on Irmeli-vaimonsa omaishoitaja. Irmelillä on muistisairaus. Pax on energinen ja villi koiranpentu, joka rakastaa ulkoilemista ja seuraa. Pax on hellyttävä ja tuo iloa novelliin.

Voin samaistua päähenkilöön, koska jos olisin samassa tilanteessa, tekisin samalla lailla kuin hän. Päähenkilön vastuuntunto ja ystävällisyys on ihailtavaa. Aluksi hän toteaa, ettei ole koiraihminen, mutta kirjan lopussa voisi uhrata henkensä koiran vuoksi.

Luin 7. luokalla kirjan nimeltä Rambo, joka on myös Nadja Sumasen tekemä. Samaa näissä teoksissa on päähenkilön muuttuminen ja auttavaisuus. Niissä on suunnilleen saman ikäiset pojat pääosassa ja aiheena ystävyys. Hihnan päässä elämä -novelli on kuitenkin selkeämpi ja koskettavampi.

Novelli on kirjoitettu päähenkilön näkökulmasta, ja hän on suunnilleen saman ikäinen kuin lukija, jolle Nadja Sumanen on novellinsa kirjoittanut. Se avaa päähenkilön ajatuksia ja häneen voi samaistua paremmin.

Novellin kieli on selkeää eikä siinä käytetä kirosanoja. Novellissa on selkeät kappalejaot. Se on kaikin puolin helppolukuinen, eikä vaikeita sanoja ole käytetty.

Tunnelma novellissa on jännittävä ja hieman haikea, jopa surullinen. Pax luo tunnelmaan kuitenkin iloisuutta.

 Novelli on todentuntuinen ja jännittävä. Juoni säilyy kiinnostavana loppuun asti, eikä varsinkaan henkilön muuttumista voinut ennalta-arvata.  Juoni ja tunnelma muuttuvat loppuun mentäessä. Iloinen alku muuttuu lopussa surulliseksi. Lukuintoa lisäsivät osat, jotka ilmestyivät parin päivän välein, se lisäsi jännitystä.

Novelli loi ajatuksia siitä, että joissakin kodeissa koiraa kohdellaan väärin. Hankitaan, muttei hoideta. Se kuinka koiran ilmeitä, haikeutta ja surullisuutta on kuvailtu, on koskettavaa.

Novellin teemana on koiran ja ihmisen välinen ystävyys. Teos on ajankohtainen, sillä on varmasti koteja, joissa koirasta ei sen suuremmin välitetä. En itse ymmärrä, kuinka joku voi laiminlyödä lemmikkiään. Se on mielestäni kamalaa enkä löydä syytä, miksi joku laiminlöisi viatonta eläintä. Onko syynä välinpitämättömyys? Terveysongelma?

Hihnan päässä elämä on kiinnostava ja koskettava nuorten novelli, joka luo paljon ajatuksia siitä, kuinka koiria saatetaan kohdella huonosti ja kuinka surullista se on. Novelli antaa lukijalle koskettavan ja miellyttävän lukukokemuksen. Kertomus on sopivan lyhyt ja jännittävä, ja henkilöt ovat kiinnostavia.

Vilja Hänninen 8A, Kalevankankaan koulu, Mikkeli

Uusimmat

Kouluille

Nuoretkin välittävät Puijosta

Uutisviisaiden voitto Jynkänlahden koululle

Tunnetko sanomalehtitermit? Testaa

Novelli: Rakkaudesta lajiin, osa 3

Novelli: Rakkaudesta lajiin, osa 2

Novelli: Rakkaudesta lajiin, osa 1

Suomen Sadas kesä

Sonkajärven poikakolmikko voitti Uutisviisaat-kisan

Uutisviisaiden finaali käynnissä: katso lähetys tästä

Maija Kukila Juankoskelta valittiin Vuoden musiikinopettajaksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa Savon Sanomien uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.